avitus

See also: Avitus

Finnish

Etymology

avittaa + -us

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑʋitus/, [ˈɑ̝ʋit̪us̠]
  • Rhymes: -ɑʋitus
  • Syllabification(key): a‧vi‧tus

Noun

avitus

  1. help, boost

Declension

Inflection of avitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative avitus avitukset
genitive avituksen avitusten
avituksien
partitive avitusta avituksia
illative avitukseen avituksiin
singular plural
nominative avitus avitukset
accusative nom. avitus avitukset
gen. avituksen
genitive avituksen avitusten
avituksien
partitive avitusta avituksia
inessive avituksessa avituksissa
elative avituksesta avituksista
illative avitukseen avituksiin
adessive avituksella avituksilla
ablative avitukselta avituksilta
allative avitukselle avituksille
essive avituksena avituksina
translative avitukseksi avituksiksi
abessive avituksetta avituksitta
instructive avituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of avitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative avitukseni avitukseni
accusative nom. avitukseni avitukseni
gen. avitukseni
genitive avitukseni avitusteni
avituksieni
partitive avitustani avituksiani
inessive avituksessani avituksissani
elative avituksestani avituksistani
illative avitukseeni avituksiini
adessive avituksellani avituksillani
ablative avitukseltani avituksiltani
allative avitukselleni avituksilleni
essive avituksenani avituksinani
translative avituksekseni avituksikseni
abessive avituksettani avituksittani
instructive
comitative avituksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative avituksesi avituksesi
accusative nom. avituksesi avituksesi
gen. avituksesi
genitive avituksesi avitustesi
avituksiesi
partitive avitustasi avituksiasi
inessive avituksessasi avituksissasi
elative avituksestasi avituksistasi
illative avitukseesi avituksiisi
adessive avituksellasi avituksillasi
ablative avitukseltasi avituksiltasi
allative avituksellesi avituksillesi
essive avituksenasi avituksinasi
translative avitukseksesi avituksiksesi
abessive avituksettasi avituksittasi
instructive
comitative avituksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative avituksemme avituksemme
accusative nom. avituksemme avituksemme
gen. avituksemme
genitive avituksemme avitustemme
avituksiemme
partitive avitustamme avituksiamme
inessive avituksessamme avituksissamme
elative avituksestamme avituksistamme
illative avitukseemme avituksiimme
adessive avituksellamme avituksillamme
ablative avitukseltamme avituksiltamme
allative avituksellemme avituksillemme
essive avituksenamme avituksinamme
translative avitukseksemme avituksiksemme
abessive avituksettamme avituksittamme
instructive
comitative avituksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative avituksenne avituksenne
accusative nom. avituksenne avituksenne
gen. avituksenne
genitive avituksenne avitustenne
avituksienne
partitive avitustanne avituksianne
inessive avituksessanne avituksissanne
elative avituksestanne avituksistanne
illative avitukseenne avituksiinne
adessive avituksellanne avituksillanne
ablative avitukseltanne avituksiltanne
allative avituksellenne avituksillenne
essive avituksenanne avituksinanne
translative avitukseksenne avituksiksenne
abessive avituksettanne avituksittanne
instructive
comitative avituksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative avituksensa avituksensa
accusative nom. avituksensa avituksensa
gen. avituksensa
genitive avituksensa avitustensa
avituksiensa
partitive avitustaan
avitustansa
avituksiaan
avituksiansa
inessive avituksessaan
avituksessansa
avituksissaan
avituksissansa
elative avituksestaan
avituksestansa
avituksistaan
avituksistansa
illative avitukseensa avituksiinsa
adessive avituksellaan
avituksellansa
avituksillaan
avituksillansa
ablative avitukseltaan
avitukseltansa
avituksiltaan
avituksiltansa
allative avitukselleen
avituksellensa
avituksilleen
avituksillensa
essive avituksenaan
avituksenansa
avituksinaan
avituksinansa
translative avituksekseen
avitukseksensa
avituksikseen
avituksiksensa
abessive avituksettaan
avituksettansa
avituksittaan
avituksittansa
instructive
comitative avituksineen
avituksinensa

Synonyms

Further reading

Anagrams

Latin

Etymology

From avus (grandfather; ancestor, forebear) + -ītus; but the details of the derivation, such as the provenance of the -ī-, are disputed. According to one analysis, found in Leumann 1977, the term is a "decasuative" formation built on the genitive singular case-form avī.[1] De Vaan says it is "formed after marītus", and so apparently views the ending as analogical.[2]

Pronunciation

Adjective

avītus (feminine avīta, neuter avītum); first/second-declension adjective

  1. (relational) grandfatherly
  2. ancestral
    Synonyms: paternus, maiorum

Declension

First/second-declension adjective.

Number Singular Plural
Case / Gender Masculine Feminine Neuter Masculine Feminine Neuter
Nominative avītus avīta avītum avītī avītae avīta
Genitive avītī avītae avītī avītōrum avītārum avītōrum
Dative avītō avītō avītīs
Accusative avītum avītam avītum avītōs avītās avīta
Ablative avītō avītā avītō avītīs
Vocative avīte avīta avītum avītī avītae avīta

Descendants

  • Italian: avito
  • Portuguese: avito

References

  1. Fortson, B. W., IV. (2020). "Towards an assessment of decasuative derivation in Indo-European," Indo-European Linguistics, 8(1), 46-109. doi: https://doi.org/10.1163/22125892-bja10004
  2. De Vaan, Michiel (2008) “avus”, in Etymological Dictionary of Latin and the other Italic Languages (Leiden Indo-European Etymological Dictionary Series; 7), Leiden, Boston: Brill, →ISBN, page 66

Further reading

  • avitus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
  • avitus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
  • avitus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.