yhtenäinen

Finnish

Etymology

yhte- (one) + -näinen. Coined by Finnish explorer, historian and author Carl Axel Gottlund in 1828. Doublet with yksinäinen (lonely), which uses the strong stem.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈyhtenæi̯nen/, [ˈyçt̪e̞ˌnæi̯ne̞n]
  • Rhymes: -æinen
  • Syllabification(key): yh‧te‧näi‧nen

Adjective

yhtenäinen (comparative yhtenäisempi, superlative yhtenäisin)

  1. whole, connected, continuous, entire, coherent, unified (without holes or gaps; sticking together)
  2. consistent, uniform, homogeneous (having the same composition throughout)
  3. consistent, systematic, methodical, coherent (in an organized manner)
  4. unified, compatible, accordant (forming a consistent whole)
  5. consistent, coherent (of a regularly occurring, dependable nature)
  6. (mathematics, topology, graph theory) connected

Declension

Inflection of yhtenäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yhtenäinen yhtenäiset
genitive yhtenäisen yhtenäisten
yhtenäisien
partitive yhtenäistä yhtenäisiä
illative yhtenäiseen yhtenäisiin
singular plural
nominative yhtenäinen yhtenäiset
accusative nom. yhtenäinen yhtenäiset
gen. yhtenäisen
genitive yhtenäisen yhtenäisten
yhtenäisien
partitive yhtenäistä yhtenäisiä
inessive yhtenäisessä yhtenäisissä
elative yhtenäisestä yhtenäisistä
illative yhtenäiseen yhtenäisiin
adessive yhtenäisellä yhtenäisillä
ablative yhtenäiseltä yhtenäisiltä
allative yhtenäiselle yhtenäisille
essive yhtenäisenä yhtenäisinä
translative yhtenäiseksi yhtenäisiksi
abessive yhtenäisettä yhtenäisittä
instructive yhtenäisin
comitative yhtenäisine
Possessive forms of yhtenäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative yhtenäiseni yhtenäiseni
accusative nom. yhtenäiseni yhtenäiseni
gen. yhtenäiseni
genitive yhtenäiseni yhtenäisteni
yhtenäisieni
partitive yhtenäistäni yhtenäisiäni
inessive yhtenäisessäni yhtenäisissäni
elative yhtenäisestäni yhtenäisistäni
illative yhtenäiseeni yhtenäisiini
adessive yhtenäiselläni yhtenäisilläni
ablative yhtenäiseltäni yhtenäisiltäni
allative yhtenäiselleni yhtenäisilleni
essive yhtenäisenäni yhtenäisinäni
translative yhtenäisekseni yhtenäisikseni
abessive yhtenäisettäni yhtenäisittäni
instructive
comitative yhtenäisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative yhtenäisesi yhtenäisesi
accusative nom. yhtenäisesi yhtenäisesi
gen. yhtenäisesi
genitive yhtenäisesi yhtenäistesi
yhtenäisiesi
partitive yhtenäistäsi yhtenäisiäsi
inessive yhtenäisessäsi yhtenäisissäsi
elative yhtenäisestäsi yhtenäisistäsi
illative yhtenäiseesi yhtenäisiisi
adessive yhtenäiselläsi yhtenäisilläsi
ablative yhtenäiseltäsi yhtenäisiltäsi
allative yhtenäisellesi yhtenäisillesi
essive yhtenäisenäsi yhtenäisinäsi
translative yhtenäiseksesi yhtenäisiksesi
abessive yhtenäisettäsi yhtenäisittäsi
instructive
comitative yhtenäisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative yhtenäisemme yhtenäisemme
accusative nom. yhtenäisemme yhtenäisemme
gen. yhtenäisemme
genitive yhtenäisemme yhtenäistemme
yhtenäisiemme
partitive yhtenäistämme yhtenäisiämme
inessive yhtenäisessämme yhtenäisissämme
elative yhtenäisestämme yhtenäisistämme
illative yhtenäiseemme yhtenäisiimme
adessive yhtenäisellämme yhtenäisillämme
ablative yhtenäiseltämme yhtenäisiltämme
allative yhtenäisellemme yhtenäisillemme
essive yhtenäisenämme yhtenäisinämme
translative yhtenäiseksemme yhtenäisiksemme
abessive yhtenäisettämme yhtenäisittämme
instructive
comitative yhtenäisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative yhtenäisenne yhtenäisenne
accusative nom. yhtenäisenne yhtenäisenne
gen. yhtenäisenne
genitive yhtenäisenne yhtenäistenne
yhtenäisienne
partitive yhtenäistänne yhtenäisiänne
inessive yhtenäisessänne yhtenäisissänne
elative yhtenäisestänne yhtenäisistänne
illative yhtenäiseenne yhtenäisiinne
adessive yhtenäisellänne yhtenäisillänne
ablative yhtenäiseltänne yhtenäisiltänne
allative yhtenäisellenne yhtenäisillenne
essive yhtenäisenänne yhtenäisinänne
translative yhtenäiseksenne yhtenäisiksenne
abessive yhtenäisettänne yhtenäisittänne
instructive
comitative yhtenäisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative yhtenäisensä yhtenäisensä
accusative nom. yhtenäisensä yhtenäisensä
gen. yhtenäisensä
genitive yhtenäisensä yhtenäistensä
yhtenäisiensä
partitive yhtenäistään
yhtenäistänsä
yhtenäisiään
yhtenäisiänsä
inessive yhtenäisessään
yhtenäisessänsä
yhtenäisissään
yhtenäisissänsä
elative yhtenäisestään
yhtenäisestänsä
yhtenäisistään
yhtenäisistänsä
illative yhtenäiseensä yhtenäisiinsä
adessive yhtenäisellään
yhtenäisellänsä
yhtenäisillään
yhtenäisillänsä
ablative yhtenäiseltään
yhtenäiseltänsä
yhtenäisiltään
yhtenäisiltänsä
allative yhtenäiselleen
yhtenäisellensä
yhtenäisilleen
yhtenäisillensä
essive yhtenäisenään
yhtenäisenänsä
yhtenäisinään
yhtenäisinänsä
translative yhtenäisekseen
yhtenäiseksensä
yhtenäisikseen
yhtenäisiksensä
abessive yhtenäisettään
yhtenäisettänsä
yhtenäisittään
yhtenäisittänsä
instructive
comitative yhtenäisineen
yhtenäisinensä

Derived terms

compounds

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.