yhdenmukainen

Finnish

Etymology

yhden (one) + mukainen (like, compliant with). Coined by Finnish politician and journalist Agathon Meurman in 1877.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈyhdenˌmukɑi̯nen/, [ˈyçde̞mˌmukɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ukɑinen
  • Syllabification(key): yh‧den‧mu‧kai‧nen

Adjective

yhdenmukainen (comparative yhdenmukaisempi, superlative yhdenmukaisin)

  1. uniform, unvarying (all the same)
  2. uniform, consistent (conforming to one standard)

Declension

Inflection of yhdenmukainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yhdenmukainen yhdenmukaiset
genitive yhdenmukaisen yhdenmukaisten
yhdenmukaisien
partitive yhdenmukaista yhdenmukaisia
illative yhdenmukaiseen yhdenmukaisiin
singular plural
nominative yhdenmukainen yhdenmukaiset
accusative nom. yhdenmukainen yhdenmukaiset
gen. yhdenmukaisen
genitive yhdenmukaisen yhdenmukaisten
yhdenmukaisien
partitive yhdenmukaista yhdenmukaisia
inessive yhdenmukaisessa yhdenmukaisissa
elative yhdenmukaisesta yhdenmukaisista
illative yhdenmukaiseen yhdenmukaisiin
adessive yhdenmukaisella yhdenmukaisilla
ablative yhdenmukaiselta yhdenmukaisilta
allative yhdenmukaiselle yhdenmukaisille
essive yhdenmukaisena yhdenmukaisina
translative yhdenmukaiseksi yhdenmukaisiksi
abessive yhdenmukaisetta yhdenmukaisitta
instructive yhdenmukaisin
comitative yhdenmukaisine
Possessive forms of yhdenmukainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative yhdenmukaiseni yhdenmukaiseni
accusative nom. yhdenmukaiseni yhdenmukaiseni
gen. yhdenmukaiseni
genitive yhdenmukaiseni yhdenmukaisteni
yhdenmukaisieni
partitive yhdenmukaistani yhdenmukaisiani
inessive yhdenmukaisessani yhdenmukaisissani
elative yhdenmukaisestani yhdenmukaisistani
illative yhdenmukaiseeni yhdenmukaisiini
adessive yhdenmukaisellani yhdenmukaisillani
ablative yhdenmukaiseltani yhdenmukaisiltani
allative yhdenmukaiselleni yhdenmukaisilleni
essive yhdenmukaisenani yhdenmukaisinani
translative yhdenmukaisekseni yhdenmukaisikseni
abessive yhdenmukaisettani yhdenmukaisittani
instructive
comitative yhdenmukaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative yhdenmukaisesi yhdenmukaisesi
accusative nom. yhdenmukaisesi yhdenmukaisesi
gen. yhdenmukaisesi
genitive yhdenmukaisesi yhdenmukaistesi
yhdenmukaisiesi
partitive yhdenmukaistasi yhdenmukaisiasi
inessive yhdenmukaisessasi yhdenmukaisissasi
elative yhdenmukaisestasi yhdenmukaisistasi
illative yhdenmukaiseesi yhdenmukaisiisi
adessive yhdenmukaisellasi yhdenmukaisillasi
ablative yhdenmukaiseltasi yhdenmukaisiltasi
allative yhdenmukaisellesi yhdenmukaisillesi
essive yhdenmukaisenasi yhdenmukaisinasi
translative yhdenmukaiseksesi yhdenmukaisiksesi
abessive yhdenmukaisettasi yhdenmukaisittasi
instructive
comitative yhdenmukaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative yhdenmukaisemme yhdenmukaisemme
accusative nom. yhdenmukaisemme yhdenmukaisemme
gen. yhdenmukaisemme
genitive yhdenmukaisemme yhdenmukaistemme
yhdenmukaisiemme
partitive yhdenmukaistamme yhdenmukaisiamme
inessive yhdenmukaisessamme yhdenmukaisissamme
elative yhdenmukaisestamme yhdenmukaisistamme
illative yhdenmukaiseemme yhdenmukaisiimme
adessive yhdenmukaisellamme yhdenmukaisillamme
ablative yhdenmukaiseltamme yhdenmukaisiltamme
allative yhdenmukaisellemme yhdenmukaisillemme
essive yhdenmukaisenamme yhdenmukaisinamme
translative yhdenmukaiseksemme yhdenmukaisiksemme
abessive yhdenmukaisettamme yhdenmukaisittamme
instructive
comitative yhdenmukaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative yhdenmukaisenne yhdenmukaisenne
accusative nom. yhdenmukaisenne yhdenmukaisenne
gen. yhdenmukaisenne
genitive yhdenmukaisenne yhdenmukaistenne
yhdenmukaisienne
partitive yhdenmukaistanne yhdenmukaisianne
inessive yhdenmukaisessanne yhdenmukaisissanne
elative yhdenmukaisestanne yhdenmukaisistanne
illative yhdenmukaiseenne yhdenmukaisiinne
adessive yhdenmukaisellanne yhdenmukaisillanne
ablative yhdenmukaiseltanne yhdenmukaisiltanne
allative yhdenmukaisellenne yhdenmukaisillenne
essive yhdenmukaisenanne yhdenmukaisinanne
translative yhdenmukaiseksenne yhdenmukaisiksenne
abessive yhdenmukaisettanne yhdenmukaisittanne
instructive
comitative yhdenmukaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative yhdenmukaisensa yhdenmukaisensa
accusative nom. yhdenmukaisensa yhdenmukaisensa
gen. yhdenmukaisensa
genitive yhdenmukaisensa yhdenmukaistensa
yhdenmukaisiensa
partitive yhdenmukaistaan
yhdenmukaistansa
yhdenmukaisiaan
yhdenmukaisiansa
inessive yhdenmukaisessaan
yhdenmukaisessansa
yhdenmukaisissaan
yhdenmukaisissansa
elative yhdenmukaisestaan
yhdenmukaisestansa
yhdenmukaisistaan
yhdenmukaisistansa
illative yhdenmukaiseensa yhdenmukaisiinsa
adessive yhdenmukaisellaan
yhdenmukaisellansa
yhdenmukaisillaan
yhdenmukaisillansa
ablative yhdenmukaiseltaan
yhdenmukaiseltansa
yhdenmukaisiltaan
yhdenmukaisiltansa
allative yhdenmukaiselleen
yhdenmukaisellensa
yhdenmukaisilleen
yhdenmukaisillensa
essive yhdenmukaisenaan
yhdenmukaisenansa
yhdenmukaisinaan
yhdenmukaisinansa
translative yhdenmukaisekseen
yhdenmukaiseksensa
yhdenmukaisikseen
yhdenmukaisiksensa
abessive yhdenmukaisettaan
yhdenmukaisettansa
yhdenmukaisittaan
yhdenmukaisittansa
instructive
comitative yhdenmukaisineen
yhdenmukaisinensa

Derived terms

compounds

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.