vuorokautinen

Finnish

Etymology

vuorokauti- (day as a 24-hr period) + -inen (-ly)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋuo̯roˌkɑu̯tinen/, [ˈʋuo̞̯ro̞ˌkɑ̝u̯t̪ine̞n]
  • Rhymes: -ɑutinen
  • Syllabification(key): vuo‧ro‧kau‧ti‧nen

Adjective

vuorokautinen (comparative vuorokautisempi, superlative vuorokautisin)

  1. diurnal, daily (having a daily cycle that is completed every 24 hours)

Declension

Inflection of vuorokautinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vuorokautinen vuorokautiset
genitive vuorokautisen vuorokautisten
vuorokautisien
partitive vuorokautista vuorokautisia
illative vuorokautiseen vuorokautisiin
singular plural
nominative vuorokautinen vuorokautiset
accusative nom. vuorokautinen vuorokautiset
gen. vuorokautisen
genitive vuorokautisen vuorokautisten
vuorokautisien
partitive vuorokautista vuorokautisia
inessive vuorokautisessa vuorokautisissa
elative vuorokautisesta vuorokautisista
illative vuorokautiseen vuorokautisiin
adessive vuorokautisella vuorokautisilla
ablative vuorokautiselta vuorokautisilta
allative vuorokautiselle vuorokautisille
essive vuorokautisena vuorokautisina
translative vuorokautiseksi vuorokautisiksi
abessive vuorokautisetta vuorokautisitta
instructive vuorokautisin
comitative vuorokautisine
Possessive forms of vuorokautinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative vuorokautiseni vuorokautiseni
accusative nom. vuorokautiseni vuorokautiseni
gen. vuorokautiseni
genitive vuorokautiseni vuorokautisteni
vuorokautisieni
partitive vuorokautistani vuorokautisiani
inessive vuorokautisessani vuorokautisissani
elative vuorokautisestani vuorokautisistani
illative vuorokautiseeni vuorokautisiini
adessive vuorokautisellani vuorokautisillani
ablative vuorokautiseltani vuorokautisiltani
allative vuorokautiselleni vuorokautisilleni
essive vuorokautisenani vuorokautisinani
translative vuorokautisekseni vuorokautisikseni
abessive vuorokautisettani vuorokautisittani
instructive
comitative vuorokautisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vuorokautisesi vuorokautisesi
accusative nom. vuorokautisesi vuorokautisesi
gen. vuorokautisesi
genitive vuorokautisesi vuorokautistesi
vuorokautisiesi
partitive vuorokautistasi vuorokautisiasi
inessive vuorokautisessasi vuorokautisissasi
elative vuorokautisestasi vuorokautisistasi
illative vuorokautiseesi vuorokautisiisi
adessive vuorokautisellasi vuorokautisillasi
ablative vuorokautiseltasi vuorokautisiltasi
allative vuorokautisellesi vuorokautisillesi
essive vuorokautisenasi vuorokautisinasi
translative vuorokautiseksesi vuorokautisiksesi
abessive vuorokautisettasi vuorokautisittasi
instructive
comitative vuorokautisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vuorokautisemme vuorokautisemme
accusative nom. vuorokautisemme vuorokautisemme
gen. vuorokautisemme
genitive vuorokautisemme vuorokautistemme
vuorokautisiemme
partitive vuorokautistamme vuorokautisiamme
inessive vuorokautisessamme vuorokautisissamme
elative vuorokautisestamme vuorokautisistamme
illative vuorokautiseemme vuorokautisiimme
adessive vuorokautisellamme vuorokautisillamme
ablative vuorokautiseltamme vuorokautisiltamme
allative vuorokautisellemme vuorokautisillemme
essive vuorokautisenamme vuorokautisinamme
translative vuorokautiseksemme vuorokautisiksemme
abessive vuorokautisettamme vuorokautisittamme
instructive
comitative vuorokautisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vuorokautisenne vuorokautisenne
accusative nom. vuorokautisenne vuorokautisenne
gen. vuorokautisenne
genitive vuorokautisenne vuorokautistenne
vuorokautisienne
partitive vuorokautistanne vuorokautisianne
inessive vuorokautisessanne vuorokautisissanne
elative vuorokautisestanne vuorokautisistanne
illative vuorokautiseenne vuorokautisiinne
adessive vuorokautisellanne vuorokautisillanne
ablative vuorokautiseltanne vuorokautisiltanne
allative vuorokautisellenne vuorokautisillenne
essive vuorokautisenanne vuorokautisinanne
translative vuorokautiseksenne vuorokautisiksenne
abessive vuorokautisettanne vuorokautisittanne
instructive
comitative vuorokautisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vuorokautisensa vuorokautisensa
accusative nom. vuorokautisensa vuorokautisensa
gen. vuorokautisensa
genitive vuorokautisensa vuorokautistensa
vuorokautisiensa
partitive vuorokautistaan
vuorokautistansa
vuorokautisiaan
vuorokautisiansa
inessive vuorokautisessaan
vuorokautisessansa
vuorokautisissaan
vuorokautisissansa
elative vuorokautisestaan
vuorokautisestansa
vuorokautisistaan
vuorokautisistansa
illative vuorokautiseensa vuorokautisiinsa
adessive vuorokautisellaan
vuorokautisellansa
vuorokautisillaan
vuorokautisillansa
ablative vuorokautiseltaan
vuorokautiseltansa
vuorokautisiltaan
vuorokautisiltansa
allative vuorokautiselleen
vuorokautisellensa
vuorokautisilleen
vuorokautisillensa
essive vuorokautisenaan
vuorokautisenansa
vuorokautisinaan
vuorokautisinansa
translative vuorokautisekseen
vuorokautiseksensa
vuorokautisikseen
vuorokautisiksensa
abessive vuorokautisettaan
vuorokautisettansa
vuorokautisittaan
vuorokautisittansa
instructive
comitative vuorokautisineen
vuorokautisinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.