vinkata

Finnish

Etymology

< Swedish vinka (to wave)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋiŋkɑtɑˣ/, [ˈʋiŋkɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -iŋkɑtɑ
  • Syllabification(key): vin‧ka‧ta

Verb

vinkata

  1. (transitive) to wave, beckon (to give a sign to someone by raising one's hand, e.g. to stop a car, to call a waiter)
    Voisitko vinkata meille taksin!
    Could you wave a taxi for us, please!
  2. (transitive) to give a hint, to tip
    Voisitko vinkata minulle hyvän hevosen?
    Could you tip a good horse for me?
  3. (transitive, usually atelic) to give a wink, to wink (to blink with only one eye as a message, signal, or suggestion; often with silmää)
    Hän vinkkasi silmää minulleHe winked at me

Conjugation

Inflection of vinkata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vinkkaan en vinkkaa 1st sing. olen vinkannut en ole vinkannut
2nd sing. vinkkaat et vinkkaa 2nd sing. olet vinkannut et ole vinkannut
3rd sing. vinkkaa ei vinkkaa 3rd sing. on vinkannut ei ole vinkannut
1st plur. vinkkaamme emme vinkkaa 1st plur. olemme vinkanneet emme ole vinkanneet
2nd plur. vinkkaatte ette vinkkaa 2nd plur. olette vinkanneet ette ole vinkanneet
3rd plur. vinkkaavat eivät vinkkaa 3rd plur. ovat vinkanneet eivät ole vinkanneet
passive vinkataan ei vinkata passive on vinkattu ei ole vinkattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vinkkasin en vinkannut 1st sing. olin vinkannut en ollut vinkannut
2nd sing. vinkkasit et vinkannut 2nd sing. olit vinkannut et ollut vinkannut
3rd sing. vinkkasi ei vinkannut 3rd sing. oli vinkannut ei ollut vinkannut
1st plur. vinkkasimme emme vinkanneet 1st plur. olimme vinkanneet emme olleet vinkanneet
2nd plur. vinkkasitte ette vinkanneet 2nd plur. olitte vinkanneet ette olleet vinkanneet
3rd plur. vinkkasivat eivät vinkanneet 3rd plur. olivat vinkanneet eivät olleet vinkanneet
passive vinkattiin ei vinkattu passive oli vinkattu ei ollut vinkattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vinkkaisin en vinkkaisi 1st sing. olisin vinkannut en olisi vinkannut
2nd sing. vinkkaisit et vinkkaisi 2nd sing. olisit vinkannut et olisi vinkannut
3rd sing. vinkkaisi ei vinkkaisi 3rd sing. olisi vinkannut ei olisi vinkannut
1st plur. vinkkaisimme emme vinkkaisi 1st plur. olisimme vinkanneet emme olisi vinkanneet
2nd plur. vinkkaisitte ette vinkkaisi 2nd plur. olisitte vinkanneet ette olisi vinkanneet
3rd plur. vinkkaisivat eivät vinkkaisi 3rd plur. olisivat vinkanneet eivät olisi vinkanneet
passive vinkattaisiin ei vinkattaisi passive olisi vinkattu ei olisi vinkattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vinkkaa älä vinkkaa 2nd sing.
3rd sing. vinkatkoon älköön vinkatko 3rd sing. olkoon vinkannut älköön olko vinkannut
1st plur. vinkatkaamme älkäämme vinkatko 1st plur.
2nd plur. vinkatkaa älkää vinkatko 2nd plur.
3rd plur. vinkatkoot älkööt vinkatko 3rd plur. olkoot vinkanneet älkööt olko vinkanneet
passive vinkattakoon älköön vinkattako passive olkoon vinkattu älköön olko vinkattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vinkannen en vinkanne 1st sing. lienen vinkannut en liene vinkannut
2nd sing. vinkannet et vinkanne 2nd sing. lienet vinkannut et liene vinkannut
3rd sing. vinkannee ei vinkanne 3rd sing. lienee vinkannut ei liene vinkannut
1st plur. vinkannemme emme vinkanne 1st plur. lienemme vinkanneet emme liene vinkanneet
2nd plur. vinkannette ette vinkanne 2nd plur. lienette vinkanneet ette liene vinkanneet
3rd plur. vinkannevat eivät vinkanne 3rd plur. lienevät vinkanneet eivät liene vinkanneet
passive vinkattaneen ei vinkattane passive lienee vinkattu ei liene vinkattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vinkata present vinkkaava vinkattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vinkatakseni vinkataksemme
2nd vinkataksesi vinkataksenne
3rd vinkatakseen
vinkataksensa
past vinkannut vinkattu
2nd inessive2 vinkatessa vinkattaessa agent3 vinkkaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vinkatessani vinkatessamme
2nd vinkatessasi vinkatessanne
3rd vinkatessaan
vinkatessansa
negative vinkkaamaton
instructive vinkaten 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive vinkkaamassa
elative vinkkaamasta
illative vinkkaamaan
adessive vinkkaamalla
abessive vinkkaamatta
instructive vinkkaaman vinkattaman
4th4 verbal noun vinkkaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vinkkaamaisillani vinkkaamaisillamme
2nd vinkkaamaisillasi vinkkaamaisillanne
3rd vinkkaamaisillaan
vinkkaamaisillansa

Synonyms

Derived terms

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.