vehtailla

Finnish

Etymology

vehdata + -illa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋehtɑi̯lːɑˣ/, [ˈʋe̞ht̪ɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ehtɑilːɑ
  • Syllabification(key): veh‧tail‧la

Verb

vehtailla (colloquial)

  1. to romp or frolic wantonly or not so intensely

Conjugation

Inflection of vehtailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vehtailen en vehtaile 1st sing. olen vehtaillut en ole vehtaillut
2nd sing. vehtailet et vehtaile 2nd sing. olet vehtaillut et ole vehtaillut
3rd sing. vehtailee ei vehtaile 3rd sing. on vehtaillut ei ole vehtaillut
1st plur. vehtailemme emme vehtaile 1st plur. olemme vehtailleet emme ole vehtailleet
2nd plur. vehtailette ette vehtaile 2nd plur. olette vehtailleet ette ole vehtailleet
3rd plur. vehtailevat eivät vehtaile 3rd plur. ovat vehtailleet eivät ole vehtailleet
passive vehtaillaan ei vehtailla passive on vehtailtu ei ole vehtailtu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vehtailin en vehtaillut 1st sing. olin vehtaillut en ollut vehtaillut
2nd sing. vehtailit et vehtaillut 2nd sing. olit vehtaillut et ollut vehtaillut
3rd sing. vehtaili ei vehtaillut 3rd sing. oli vehtaillut ei ollut vehtaillut
1st plur. vehtailimme emme vehtailleet 1st plur. olimme vehtailleet emme olleet vehtailleet
2nd plur. vehtailitte ette vehtailleet 2nd plur. olitte vehtailleet ette olleet vehtailleet
3rd plur. vehtailivat eivät vehtailleet 3rd plur. olivat vehtailleet eivät olleet vehtailleet
passive vehtailtiin ei vehtailtu passive oli vehtailtu ei ollut vehtailtu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vehtailisin en vehtailisi 1st sing. olisin vehtaillut en olisi vehtaillut
2nd sing. vehtailisit et vehtailisi 2nd sing. olisit vehtaillut et olisi vehtaillut
3rd sing. vehtailisi ei vehtailisi 3rd sing. olisi vehtaillut ei olisi vehtaillut
1st plur. vehtailisimme emme vehtailisi 1st plur. olisimme vehtailleet emme olisi vehtailleet
2nd plur. vehtailisitte ette vehtailisi 2nd plur. olisitte vehtailleet ette olisi vehtailleet
3rd plur. vehtailisivat eivät vehtailisi 3rd plur. olisivat vehtailleet eivät olisi vehtailleet
passive vehtailtaisiin ei vehtailtaisi passive olisi vehtailtu ei olisi vehtailtu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vehtaile älä vehtaile 2nd sing.
3rd sing. vehtailkoon älköön vehtailko 3rd sing. olkoon vehtaillut älköön olko vehtaillut
1st plur. vehtailkaamme älkäämme vehtailko 1st plur.
2nd plur. vehtailkaa älkää vehtailko 2nd plur.
3rd plur. vehtailkoot älkööt vehtailko 3rd plur. olkoot vehtailleet älkööt olko vehtailleet
passive vehtailtakoon älköön vehtailtako passive olkoon vehtailtu älköön olko vehtailtu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vehtaillen en vehtaille 1st sing. lienen vehtaillut en liene vehtaillut
2nd sing. vehtaillet et vehtaille 2nd sing. lienet vehtaillut et liene vehtaillut
3rd sing. vehtaillee ei vehtaille 3rd sing. lienee vehtaillut ei liene vehtaillut
1st plur. vehtaillemme emme vehtaille 1st plur. lienemme vehtailleet emme liene vehtailleet
2nd plur. vehtaillette ette vehtaille 2nd plur. lienette vehtailleet ette liene vehtailleet
3rd plur. vehtaillevat eivät vehtaille 3rd plur. lienevät vehtailleet eivät liene vehtailleet
passive vehtailtaneen ei vehtailtane passive lienee vehtailtu ei liene vehtailtu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vehtailla present vehtaileva vehtailtava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vehtaillakseni vehtaillaksemme
2nd vehtaillaksesi vehtaillaksenne
3rd vehtaillakseen
vehtaillaksensa
past vehtaillut vehtailtu
2nd inessive2 vehtaillessa vehtailtaessa agent3 vehtailema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vehtaillessani vehtaillessamme
2nd vehtaillessasi vehtaillessanne
3rd vehtaillessaan
vehtaillessansa
negative vehtailematon
instructive vehtaillen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive vehtailemassa
elative vehtailemasta
illative vehtailemaan
adessive vehtailemalla
abessive vehtailematta
instructive vehtaileman vehtailtaman
4th4 verbal noun vehtaileminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vehtailemaisillani vehtailemaisillamme
2nd vehtailemaisillasi vehtailemaisillanne
3rd vehtailemaisillaan
vehtailemaisillansa

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.