vege

See also: vége, végé, vegë, and vege-

Danish

Pronunciation

  • IPA(key): /veːɡə/, [ˈveːjə]

Adjective

vege

  1. definite of veg
  2. plural of veg

Dutch

Pronunciation

  • (file)
  • Rhymes: -eːɣə

Verb

vege

  1. (dated or formal) singular present subjunctive of vegen

Anagrams

Finnish

Etymology

Clipping of vegetariaani.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋeɡe/, [ˈʋe̞ɡe̞]
  • Rhymes: -eɡe
  • Syllabification(key): ve‧ge

Noun

vege (colloquial)

  1. a vegetarian (person)

Declension

Inflection of vege (Kotus type 8/nalle, no gradation)
nominative vege veget
genitive vegen vegejen
partitive vegeä vegejä
illative vegeen vegeihin
singular plural
nominative vege veget
accusative nom. vege veget
gen. vegen
genitive vegen vegejen
vegeinrare
partitive vegeä vegejä
inessive vegessä vegeissä
elative vegestä vegeistä
illative vegeen vegeihin
adessive vegellä vegeillä
ablative vegeltä vegeiltä
allative vegelle vegeille
essive vegenä vegeinä
translative vegeksi vegeiksi
abessive vegettä vegeittä
instructive vegein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vege (Kotus type 8/nalle, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vegeni vegeni
accusative nom. vegeni vegeni
gen. vegeni
genitive vegeni vegejeni
vegeinirare
partitive vegeäni vegejäni
inessive vegessäni vegeissäni
elative vegestäni vegeistäni
illative vegeeni vegeihini
adessive vegelläni vegeilläni
ablative vegeltäni vegeiltäni
allative vegelleni vegeilleni
essive vegenäni vegeinäni
translative vegekseni vegeikseni
abessive vegettäni vegeittäni
instructive
comitative vegeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vegesi vegesi
accusative nom. vegesi vegesi
gen. vegesi
genitive vegesi vegejesi
vegeisirare
partitive vegeäsi vegejäsi
inessive vegessäsi vegeissäsi
elative vegestäsi vegeistäsi
illative vegeesi vegeihisi
adessive vegelläsi vegeilläsi
ablative vegeltäsi vegeiltäsi
allative vegellesi vegeillesi
essive vegenäsi vegeinäsi
translative vegeksesi vegeiksesi
abessive vegettäsi vegeittäsi
instructive
comitative vegeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vegemme vegemme
accusative nom. vegemme vegemme
gen. vegemme
genitive vegemme vegejemme
vegeimmerare
partitive vegeämme vegejämme
inessive vegessämme vegeissämme
elative vegestämme vegeistämme
illative vegeemme vegeihimme
adessive vegellämme vegeillämme
ablative vegeltämme vegeiltämme
allative vegellemme vegeillemme
essive vegenämme vegeinämme
translative vegeksemme vegeiksemme
abessive vegettämme vegeittämme
instructive
comitative vegeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vegenne vegenne
accusative nom. vegenne vegenne
gen. vegenne
genitive vegenne vegejenne
vegeinnerare
partitive vegeänne vegejänne
inessive vegessänne vegeissänne
elative vegestänne vegeistänne
illative vegeenne vegeihinne
adessive vegellänne vegeillänne
ablative vegeltänne vegeiltänne
allative vegellenne vegeillenne
essive vegenänne vegeinänne
translative vegeksenne vegeiksenne
abessive vegettänne vegeittänne
instructive
comitative vegeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vegensä vegensä
accusative nom. vegensä vegensä
gen. vegensä
genitive vegensä vegejensä
vegeinsärare
partitive vegeään
vegeänsä
vegejään
vegejänsä
inessive vegessään
vegessänsä
vegeissään
vegeissänsä
elative vegestään
vegestänsä
vegeistään
vegeistänsä
illative vegeensä vegeihinsä
adessive vegellään
vegellänsä
vegeillään
vegeillänsä
ablative vegeltään
vegeltänsä
vegeiltään
vegeiltänsä
allative vegelleen
vegellensä
vegeilleen
vegeillensä
essive vegenään
vegenänsä
vegeinään
vegeinänsä
translative vegekseen
vegeksensä
vegeikseen
vegeiksensä
abessive vegettään
vegettänsä
vegeittään
vegeittänsä
instructive
comitative vegeineen
vegeinensä

Further reading

Latin

Verb

vegē

  1. second-person singular present active imperative of vegeō

Norwegian Bokmål

Etymology

From Old Norse vega.

Verb

vege (imperative veg, present tense veger, passive veges, simple past vog, past participle vegd, present participle vegende)

  1. Alternative form of veie

References

Norwegian Nynorsk

Verb

vege (present tense veg, past tense vog, past participle vege, present participle vegande, imperative veg)

  1. Alternative form of vega
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.