vanhatyttö

Ingrian

Etymology

From vanha (old) + tyttö (girl).

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋɑnɑˌtytːø/, [ˈʋɑnɑˌtʲytːø̞̥̆]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋɑnhɑˌtytːøi̯/, [ˈʋɑnhɑˌd̥ytːø̞i̯]
  • Rhymes: -ytːø, -ytːøi̯
  • Hyphenation: van‧ha‧tyt‧tö

Noun

vanhatyttö

  1. A spinster who is past normal marrying age.

Declension

Declension of vanhatyttö (type 4/koivu, tt-t gradation)
singular plural
nominative vanhatyttö vanhatytöt
genitive vanhatytön vanhatyttöin, vanhatyttölöin
partitive vanhatyttöä vanhatyttöjä, vanhatyttölöjä
illative vanhatyttöö vanhatyttöi, vanhatyttölöihe
inessive vanhatytös vanhatytöis, vanhatyttölöis
elative vanhatytöst vanhatytöist, vanhatyttölöist
allative vanhatytölle vanhatytöille, vanhatyttölöille
adessive vanhatytöl vanhatytöil, vanhatyttölöil
ablative vanhatytölt vanhatytöilt, vanhatyttölöilt
translative vanhatytöks vanhatytöiks, vanhatyttölöiks
essive vanhatyttönnä, vanhatyttöön vanhatyttöinnä, vanhatyttölöinnä, vanhatyttöin, vanhatyttölöin
exessive1) vanhatyttönt vanhatyttöint, vanhatyttölöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 638
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.