vaaittaa

Finnish

Etymology

vaaka + -ittaa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋɑːitːɑːˣ/, [ˈʋɑ̝ːit̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑːitːɑː
  • Syllabification(key): vaa‧it‧taa

Verb

vaaittaa

  1. (surveying) to level
    Synonym: vaaita

Conjugation

Inflection of vaaittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vaaitan en vaaita 1st sing. olen vaaittanut en ole vaaittanut
2nd sing. vaaitat et vaaita 2nd sing. olet vaaittanut et ole vaaittanut
3rd sing. vaaittaa ei vaaita 3rd sing. on vaaittanut ei ole vaaittanut
1st plur. vaaitamme emme vaaita 1st plur. olemme vaaittaneet emme ole vaaittaneet
2nd plur. vaaitatte ette vaaita 2nd plur. olette vaaittaneet ette ole vaaittaneet
3rd plur. vaaittavat eivät vaaita 3rd plur. ovat vaaittaneet eivät ole vaaittaneet
passive vaaitetaan ei vaaiteta passive on vaaitettu ei ole vaaitettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vaaitin en vaaittanut 1st sing. olin vaaittanut en ollut vaaittanut
2nd sing. vaaitit et vaaittanut 2nd sing. olit vaaittanut et ollut vaaittanut
3rd sing. vaaitti ei vaaittanut 3rd sing. oli vaaittanut ei ollut vaaittanut
1st plur. vaaitimme emme vaaittaneet 1st plur. olimme vaaittaneet emme olleet vaaittaneet
2nd plur. vaaititte ette vaaittaneet 2nd plur. olitte vaaittaneet ette olleet vaaittaneet
3rd plur. vaaittivat eivät vaaittaneet 3rd plur. olivat vaaittaneet eivät olleet vaaittaneet
passive vaaitettiin ei vaaitettu passive oli vaaitettu ei ollut vaaitettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vaaittaisin en vaaittaisi 1st sing. olisin vaaittanut en olisi vaaittanut
2nd sing. vaaittaisit et vaaittaisi 2nd sing. olisit vaaittanut et olisi vaaittanut
3rd sing. vaaittaisi ei vaaittaisi 3rd sing. olisi vaaittanut ei olisi vaaittanut
1st plur. vaaittaisimme emme vaaittaisi 1st plur. olisimme vaaittaneet emme olisi vaaittaneet
2nd plur. vaaittaisitte ette vaaittaisi 2nd plur. olisitte vaaittaneet ette olisi vaaittaneet
3rd plur. vaaittaisivat eivät vaaittaisi 3rd plur. olisivat vaaittaneet eivät olisi vaaittaneet
passive vaaitettaisiin ei vaaitettaisi passive olisi vaaitettu ei olisi vaaitettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vaaita älä vaaita 2nd sing.
3rd sing. vaaittakoon älköön vaaittako 3rd sing. olkoon vaaittanut älköön olko vaaittanut
1st plur. vaaittakaamme älkäämme vaaittako 1st plur.
2nd plur. vaaittakaa älkää vaaittako 2nd plur.
3rd plur. vaaittakoot älkööt vaaittako 3rd plur. olkoot vaaittaneet älkööt olko vaaittaneet
passive vaaitettakoon älköön vaaitettako passive olkoon vaaitettu älköön olko vaaitettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vaaittanen en vaaittane 1st sing. lienen vaaittanut en liene vaaittanut
2nd sing. vaaittanet et vaaittane 2nd sing. lienet vaaittanut et liene vaaittanut
3rd sing. vaaittanee ei vaaittane 3rd sing. lienee vaaittanut ei liene vaaittanut
1st plur. vaaittanemme emme vaaittane 1st plur. lienemme vaaittaneet emme liene vaaittaneet
2nd plur. vaaittanette ette vaaittane 2nd plur. lienette vaaittaneet ette liene vaaittaneet
3rd plur. vaaittanevat eivät vaaittane 3rd plur. lienevät vaaittaneet eivät liene vaaittaneet
passive vaaitettaneen ei vaaitettane passive lienee vaaitettu ei liene vaaitettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vaaittaa present vaaittava vaaitettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vaaittaakseni vaaittaaksemme
2nd vaaittaaksesi vaaittaaksenne
3rd vaaittaakseen
vaaittaaksensa
past vaaittanut vaaitettu
2nd inessive2 vaaittaessa vaaitettaessa agent3 vaaittama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vaaittaessani vaaittaessamme
2nd vaaittaessasi vaaittaessanne
3rd vaaittaessaan
vaaittaessansa
negative vaaittamaton
instructive vaaittaen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form vaaittaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive vaaittamassa
elative vaaittamasta
illative vaaittamaan
adessive vaaittamalla
abessive vaaittamatta
instructive vaaittaman vaaitettaman
4th4 verbal noun vaaittaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vaaittamaisillani vaaittamaisillamme
2nd vaaittamaisillasi vaaittamaisillanne
3rd vaaittamaisillaan
vaaittamaisillansa

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.