vätševe
Votic
Etymology
From Proto-Finnic *väkebä.
Pronunciation
- (Luutsa, Liivtšülä) IPA(key): /ˈvæt͡ʃevæ/, [ˈvʲæt͡ʃevə̟]
- Rhymes: -æt͡ʃevæ
- Hyphenation: vä‧tše‧ve
Inflection
| Declension of vätševe (type VIII/päive, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | vätševe | vätševed |
| genitive | vätševä | vätševije, vätševii |
| partitive | vätševä | vätševiite, vätševii |
| illative | vätševääse, vätševä | vätševiise |
| inessive | vätševez | vätševiiz |
| elative | vätševässe | vätševiisse |
| allative | vätševälee | vätševiile |
| adessive | vätševälle | vätševiille |
| ablative | vätševälte | vätševiilte |
| translative | vätševässi | vätševiissi |
| *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive. | ||
References
- Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “vätševä”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.