tylyttää

Finnish

Etymology

tyly + -ttää

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtylytːæːˣ/, [ˈt̪ylyt̪ːæː(ʔ)]
  • Rhymes: -ylytːæː
  • Syllabification(key): ty‧lyt‧tää

Verb

tylyttää (informal)

  1. (transitive) to rebuke, criticize, be harsh (to)

Conjugation

Inflection of tylyttää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tylytän en tylytä 1st sing. olen tylyttänyt en ole tylyttänyt
2nd sing. tylytät et tylytä 2nd sing. olet tylyttänyt et ole tylyttänyt
3rd sing. tylyttää ei tylytä 3rd sing. on tylyttänyt ei ole tylyttänyt
1st plur. tylytämme emme tylytä 1st plur. olemme tylyttäneet emme ole tylyttäneet
2nd plur. tylytätte ette tylytä 2nd plur. olette tylyttäneet ette ole tylyttäneet
3rd plur. tylyttävät eivät tylytä 3rd plur. ovat tylyttäneet eivät ole tylyttäneet
passive tylytetään ei tylytetä passive on tylytetty ei ole tylytetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tylytin en tylyttänyt 1st sing. olin tylyttänyt en ollut tylyttänyt
2nd sing. tylytit et tylyttänyt 2nd sing. olit tylyttänyt et ollut tylyttänyt
3rd sing. tylytti ei tylyttänyt 3rd sing. oli tylyttänyt ei ollut tylyttänyt
1st plur. tylytimme emme tylyttäneet 1st plur. olimme tylyttäneet emme olleet tylyttäneet
2nd plur. tylytitte ette tylyttäneet 2nd plur. olitte tylyttäneet ette olleet tylyttäneet
3rd plur. tylyttivät eivät tylyttäneet 3rd plur. olivat tylyttäneet eivät olleet tylyttäneet
passive tylytettiin ei tylytetty passive oli tylytetty ei ollut tylytetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tylyttäisin en tylyttäisi 1st sing. olisin tylyttänyt en olisi tylyttänyt
2nd sing. tylyttäisit et tylyttäisi 2nd sing. olisit tylyttänyt et olisi tylyttänyt
3rd sing. tylyttäisi ei tylyttäisi 3rd sing. olisi tylyttänyt ei olisi tylyttänyt
1st plur. tylyttäisimme emme tylyttäisi 1st plur. olisimme tylyttäneet emme olisi tylyttäneet
2nd plur. tylyttäisitte ette tylyttäisi 2nd plur. olisitte tylyttäneet ette olisi tylyttäneet
3rd plur. tylyttäisivät eivät tylyttäisi 3rd plur. olisivat tylyttäneet eivät olisi tylyttäneet
passive tylytettäisiin ei tylytettäisi passive olisi tylytetty ei olisi tylytetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. tylytä älä tylytä 2nd sing.
3rd sing. tylyttäköön älköön tylyttäkö 3rd sing. olkoon tylyttänyt älköön olko tylyttänyt
1st plur. tylyttäkäämme älkäämme tylyttäkö 1st plur.
2nd plur. tylyttäkää älkää tylyttäkö 2nd plur.
3rd plur. tylyttäkööt älkööt tylyttäkö 3rd plur. olkoot tylyttäneet älkööt olko tylyttäneet
passive tylytettäköön älköön tylytettäkö passive olkoon tylytetty älköön olko tylytetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tylyttänen en tylyttäne 1st sing. lienen tylyttänyt en liene tylyttänyt
2nd sing. tylyttänet et tylyttäne 2nd sing. lienet tylyttänyt et liene tylyttänyt
3rd sing. tylyttänee ei tylyttäne 3rd sing. lienee tylyttänyt ei liene tylyttänyt
1st plur. tylyttänemme emme tylyttäne 1st plur. lienemme tylyttäneet emme liene tylyttäneet
2nd plur. tylyttänette ette tylyttäne 2nd plur. lienette tylyttäneet ette liene tylyttäneet
3rd plur. tylyttänevät eivät tylyttäne 3rd plur. lienevät tylyttäneet eivät liene tylyttäneet
passive tylytettäneen ei tylytettäne passive lienee tylytetty ei liene tylytetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st tylyttää present tylyttävä tylytettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tylyttääkseni tylyttääksemme
2nd tylyttääksesi tylyttääksenne
3rd tylyttääkseen
tylyttääksensä
past tylyttänyt tylytetty
2nd inessive2 tylyttäessä tylytettäessä agent3 tylyttämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tylyttäessäni tylyttäessämme
2nd tylyttäessäsi tylyttäessänne
3rd tylyttäessään
tylyttäessänsä
negative tylyttämätön
instructive tylyttäen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form tylyttää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive tylyttämässä
elative tylyttämästä
illative tylyttämään
adessive tylyttämällä
abessive tylyttämättä
instructive tylyttämän tylytettämän
4th4 verbal noun tylyttäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tylyttämäisilläni tylyttämäisillämme
2nd tylyttämäisilläsi tylyttämäisillänne
3rd tylyttämäisillään
tylyttämäisillänsä

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.