toistua

Finnish

Etymology

toistaa + -ua (a passive verb)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtoi̯stuɑˣ/, [ˈt̪o̞i̯s̠tuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -oistuɑ
  • Syllabification(key): tois‧tu‧a

Verb

toistua

  1. (intransitive) to recur (happen again)
  2. (intransitive) to repeat itself
  3. (intransitive) to be played (back)

Conjugation

Inflection of toistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. toistun en toistu 1st sing. olen toistunut en ole toistunut
2nd sing. toistut et toistu 2nd sing. olet toistunut et ole toistunut
3rd sing. toistuu ei toistu 3rd sing. on toistunut ei ole toistunut
1st plur. toistumme emme toistu 1st plur. olemme toistuneet emme ole toistuneet
2nd plur. toistutte ette toistu 2nd plur. olette toistuneet ette ole toistuneet
3rd plur. toistuvat eivät toistu 3rd plur. ovat toistuneet eivät ole toistuneet
passive toistutaan ei toistuta passive on toistuttu ei ole toistuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. toistuin en toistunut 1st sing. olin toistunut en ollut toistunut
2nd sing. toistuit et toistunut 2nd sing. olit toistunut et ollut toistunut
3rd sing. toistui ei toistunut 3rd sing. oli toistunut ei ollut toistunut
1st plur. toistuimme emme toistuneet 1st plur. olimme toistuneet emme olleet toistuneet
2nd plur. toistuitte ette toistuneet 2nd plur. olitte toistuneet ette olleet toistuneet
3rd plur. toistuivat eivät toistuneet 3rd plur. olivat toistuneet eivät olleet toistuneet
passive toistuttiin ei toistuttu passive oli toistuttu ei ollut toistuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. toistuisin en toistuisi 1st sing. olisin toistunut en olisi toistunut
2nd sing. toistuisit et toistuisi 2nd sing. olisit toistunut et olisi toistunut
3rd sing. toistuisi ei toistuisi 3rd sing. olisi toistunut ei olisi toistunut
1st plur. toistuisimme emme toistuisi 1st plur. olisimme toistuneet emme olisi toistuneet
2nd plur. toistuisitte ette toistuisi 2nd plur. olisitte toistuneet ette olisi toistuneet
3rd plur. toistuisivat eivät toistuisi 3rd plur. olisivat toistuneet eivät olisi toistuneet
passive toistuttaisiin ei toistuttaisi passive olisi toistuttu ei olisi toistuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. toistu älä toistu 2nd sing.
3rd sing. toistukoon älköön toistuko 3rd sing. olkoon toistunut älköön olko toistunut
1st plur. toistukaamme älkäämme toistuko 1st plur.
2nd plur. toistukaa älkää toistuko 2nd plur.
3rd plur. toistukoot älkööt toistuko 3rd plur. olkoot toistuneet älkööt olko toistuneet
passive toistuttakoon älköön toistuttako passive olkoon toistuttu älköön olko toistuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. toistunen en toistune 1st sing. lienen toistunut en liene toistunut
2nd sing. toistunet et toistune 2nd sing. lienet toistunut et liene toistunut
3rd sing. toistunee ei toistune 3rd sing. lienee toistunut ei liene toistunut
1st plur. toistunemme emme toistune 1st plur. lienemme toistuneet emme liene toistuneet
2nd plur. toistunette ette toistune 2nd plur. lienette toistuneet ette liene toistuneet
3rd plur. toistunevat eivät toistune 3rd plur. lienevät toistuneet eivät liene toistuneet
passive toistuttaneen ei toistuttane passive lienee toistuttu ei liene toistuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st toistua present toistuva toistuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st toistuakseni toistuaksemme
2nd toistuaksesi toistuaksenne
3rd toistuakseen
toistuaksensa
past toistunut toistuttu
2nd inessive2 toistuessa toistuttaessa agent3 toistuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st toistuessani toistuessamme
2nd toistuessasi toistuessanne
3rd toistuessaan
toistuessansa
negative toistumaton
instructive toistuen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive toistumassa
elative toistumasta
illative toistumaan
adessive toistumalla
abessive toistumatta
instructive toistuman toistuttaman
4th4 verbal noun toistuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st toistumaisillani toistumaisillamme
2nd toistumaisillasi toistumaisillanne
3rd toistumaisillaan
toistumaisillansa

Derived terms

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.