tiuketa

Finnish

Etymology

From tiukka + -eta.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtiu̯ketɑˣ/, [ˈt̪iu̯k̟e̞t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -iuketɑ
  • Syllabification(key): tiu‧ke‧ta

Verb

tiuketa

  1. (intransitive) To tighten.

Conjugation

Inflection of tiuketa (Kotus type 72*A/vanheta, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tiukkenen en tiukkene 1st sing. olen tiukennut en ole tiukennut
2nd sing. tiukkenet et tiukkene 2nd sing. olet tiukennut et ole tiukennut
3rd sing. tiukkenee ei tiukkene 3rd sing. on tiukennut ei ole tiukennut
1st plur. tiukkenemme emme tiukkene 1st plur. olemme tiukenneet emme ole tiukenneet
2nd plur. tiukkenette ette tiukkene 2nd plur. olette tiukenneet ette ole tiukenneet
3rd plur. tiukkenevat eivät tiukkene 3rd plur. ovat tiukenneet eivät ole tiukenneet
passive tiuketaan ei tiuketa passive on tiukettu ei ole tiukettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tiukkenin en tiukennut 1st sing. olin tiukennut en ollut tiukennut
2nd sing. tiukkenit et tiukennut 2nd sing. olit tiukennut et ollut tiukennut
3rd sing. tiukkeni ei tiukennut 3rd sing. oli tiukennut ei ollut tiukennut
1st plur. tiukkenimme emme tiukenneet 1st plur. olimme tiukenneet emme olleet tiukenneet
2nd plur. tiukkenitte ette tiukenneet 2nd plur. olitte tiukenneet ette olleet tiukenneet
3rd plur. tiukkenivat eivät tiukenneet 3rd plur. olivat tiukenneet eivät olleet tiukenneet
passive tiukettiin ei tiukettu passive oli tiukettu ei ollut tiukettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tiukkenisin en tiukkenisi 1st sing. olisin tiukennut en olisi tiukennut
2nd sing. tiukkenisit et tiukkenisi 2nd sing. olisit tiukennut et olisi tiukennut
3rd sing. tiukkenisi ei tiukkenisi 3rd sing. olisi tiukennut ei olisi tiukennut
1st plur. tiukkenisimme emme tiukkenisi 1st plur. olisimme tiukenneet emme olisi tiukenneet
2nd plur. tiukkenisitte ette tiukkenisi 2nd plur. olisitte tiukenneet ette olisi tiukenneet
3rd plur. tiukkenisivat eivät tiukkenisi 3rd plur. olisivat tiukenneet eivät olisi tiukenneet
passive tiukettaisiin ei tiukettaisi passive olisi tiukettu ei olisi tiukettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. tiukkene älä tiukkene 2nd sing.
3rd sing. tiuketkoon älköön tiuketko 3rd sing. olkoon tiukennut älköön olko tiukennut
1st plur. tiuketkaamme älkäämme tiuketko 1st plur.
2nd plur. tiuketkaa älkää tiuketko 2nd plur.
3rd plur. tiuketkoot älkööt tiuketko 3rd plur. olkoot tiukenneet älkööt olko tiukenneet
passive tiukettakoon älköön tiukettako passive olkoon tiukettu älköön olko tiukettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tiukennen en tiukenne 1st sing. lienen tiukennut en liene tiukennut
2nd sing. tiukennet et tiukenne 2nd sing. lienet tiukennut et liene tiukennut
3rd sing. tiukennee ei tiukenne 3rd sing. lienee tiukennut ei liene tiukennut
1st plur. tiukennemme emme tiukenne 1st plur. lienemme tiukenneet emme liene tiukenneet
2nd plur. tiukennette ette tiukenne 2nd plur. lienette tiukenneet ette liene tiukenneet
3rd plur. tiukennevat eivät tiukenne 3rd plur. lienevät tiukenneet eivät liene tiukenneet
passive tiukettaneen ei tiukettane passive lienee tiukettu ei liene tiukettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st tiuketa present tiukkeneva tiukettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tiuketakseni tiuketaksemme
2nd tiuketaksesi tiuketaksenne
3rd tiuketakseen
tiuketaksensa
past tiukennut tiukettu
2nd inessive2 tiuketessa tiukettaessa agent3 tiukkenema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tiuketessani tiuketessamme
2nd tiuketessasi tiuketessanne
3rd tiuketessaan
tiuketessansa
negative tiukkenematon
instructive tiuketen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive tiukkenemassa
elative tiukkenemasta
illative tiukkenemaan
adessive tiukkenemalla
abessive tiukkenematta
instructive tiukkeneman tiukettaman
4th4 verbal noun tiukkeneminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tiukkenemaisillani tiukkenemaisillamme
2nd tiukkenemaisillasi tiukkenemaisillanne
3rd tiukkenemaisillaan
tiukkenemaisillansa

Derived terms

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.