tennis

See also: Tennis

English

tennis player

Etymology

From Middle English tennys, teneys, tenis, from Old French tenez (second-person plural imperative of tenir (to hold)).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtɛnɪs/
    • (file)
  • Rhymes: -ɛnɪs
  • Homophone: tenness

Noun

tennis (usually uncountable, plural tennises)

  1. (sports) A sport played by two players (or four in doubles), who alternately strike the ball over a net using racquets.
    • 1935, George Goodchild, chapter 1, in Death on the Centre Court:
      “Anthea hasn't a notion in her head but to vamp a lot of silly mugwumps. She's set her heart on that tennis bloke [] whom the papers are making such a fuss about.”
  2. (dated) A match in this sport.
    • 1918, Violet Hunt, The Last Ditch, page 95:
      We go about to parties in the daytime as usual, teas and tennises []
  3. (obsolete) An earlier game in which a ball is driven to and fro, or kept in motion by striking it with a racquet or with the open hand.

Derived terms

Descendants

Translations

Verb

tennis (third-person singular simple present tennises, present participle tennising, simple past and past participle tennised)

  1. (intransitive, dated) To play tennis.
  2. (transitive) To drive backward and forward like a tennis ball.
    • 1596 (date written; published 1633), Edmund Spenser, A Vewe of the Present State of Irelande [], Dublin: [] Societie of Stationers, [], →OCLC; republished as A View of the State of Ireland [] (Ancient Irish Histories), Dublin: [] Society of Stationers, [] Hibernia Press, [] [b]y John Morrison, 1809, →OCLC:
      they shall have Intelligence or Espial upon the Enemy, will so drive him from one side to another, and tennis him amongst them

See also

Anagrams

Catalan

Alternative forms

Etymology

Borrowed from English tennis.

Pronunciation

Noun

tennis m (uncountable)

  1. tennis

Further reading

Danish

Etymology

From English tennis.

Noun

tennis c (definite singular tennissen or tennisen)

  1. (uncountable, sports) tennis

Derived terms

Further reading

Dutch

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtɛ.nɪs/, /ˈtɛ.nəs/
  • (file)
  • Hyphenation: ten‧nis
  • Rhymes: -ɛnɪs

Etymology 1

Borrowed from English tennis.

Noun

tennis n (uncountable)

  1. tennis (sport)
Derived terms

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Verb

tennis

  1. inflection of tennissen:
    1. first-person singular present indicative
    2. imperative

Anagrams

Estonian

Etymology

From German Tennis.

Noun

tennis (genitive tennise, partitive tennist)

  1. tennis

Finnish

Etymology

From English tennis.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtenːis/, [ˈt̪e̞nːis̠]
  • Rhymes: -enːis
  • Syllabification(key): ten‧nis

Noun

tennis

  1. tennis

Declension

Inflection of tennis (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tennis tennikset
genitive tenniksen tennisten
tenniksien
partitive tennistä tenniksiä
illative tennikseen tenniksiin
singular plural
nominative tennis tennikset
accusative nom. tennis tennikset
gen. tenniksen
genitive tenniksen tennisten
tenniksien
partitive tennistä tenniksiä
inessive tenniksessä tenniksissä
elative tenniksestä tenniksistä
illative tennikseen tenniksiin
adessive tenniksellä tenniksillä
ablative tennikseltä tenniksiltä
allative tennikselle tenniksille
essive tenniksenä tenniksinä
translative tennikseksi tenniksiksi
abessive tenniksettä tenniksittä
instructive tenniksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tennis (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tennikseni tennikseni
accusative nom. tennikseni tennikseni
gen. tennikseni
genitive tennikseni tennisteni
tenniksieni
partitive tennistäni tenniksiäni
inessive tenniksessäni tenniksissäni
elative tenniksestäni tenniksistäni
illative tennikseeni tenniksiini
adessive tennikselläni tenniksilläni
ablative tennikseltäni tenniksiltäni
allative tennikselleni tenniksilleni
essive tenniksenäni tenniksinäni
translative tenniksekseni tenniksikseni
abessive tenniksettäni tenniksittäni
instructive
comitative tenniksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tenniksesi tenniksesi
accusative nom. tenniksesi tenniksesi
gen. tenniksesi
genitive tenniksesi tennistesi
tenniksiesi
partitive tennistäsi tenniksiäsi
inessive tenniksessäsi tenniksissäsi
elative tenniksestäsi tenniksistäsi
illative tennikseesi tenniksiisi
adessive tennikselläsi tenniksilläsi
ablative tennikseltäsi tenniksiltäsi
allative tenniksellesi tenniksillesi
essive tenniksenäsi tenniksinäsi
translative tennikseksesi tenniksiksesi
abessive tenniksettäsi tenniksittäsi
instructive
comitative tenniksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tenniksemme tenniksemme
accusative nom. tenniksemme tenniksemme
gen. tenniksemme
genitive tenniksemme tennistemme
tenniksiemme
partitive tennistämme tenniksiämme
inessive tenniksessämme tenniksissämme
elative tenniksestämme tenniksistämme
illative tennikseemme tenniksiimme
adessive tenniksellämme tenniksillämme
ablative tennikseltämme tenniksiltämme
allative tenniksellemme tenniksillemme
essive tenniksenämme tenniksinämme
translative tennikseksemme tenniksiksemme
abessive tenniksettämme tenniksittämme
instructive
comitative tenniksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tenniksenne tenniksenne
accusative nom. tenniksenne tenniksenne
gen. tenniksenne
genitive tenniksenne tennistenne
tenniksienne
partitive tennistänne tenniksiänne
inessive tenniksessänne tenniksissänne
elative tenniksestänne tenniksistänne
illative tennikseenne tenniksiinne
adessive tenniksellänne tenniksillänne
ablative tennikseltänne tenniksiltänne
allative tenniksellenne tenniksillenne
essive tenniksenänne tenniksinänne
translative tennikseksenne tenniksiksenne
abessive tenniksettänne tenniksittänne
instructive
comitative tenniksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tenniksensä tenniksensä
accusative nom. tenniksensä tenniksensä
gen. tenniksensä
genitive tenniksensä tennistensä
tenniksiensä
partitive tennistään
tennistänsä
tenniksiään
tenniksiänsä
inessive tenniksessään
tenniksessänsä
tenniksissään
tenniksissänsä
elative tenniksestään
tenniksestänsä
tenniksistään
tenniksistänsä
illative tennikseensä tenniksiinsä
adessive tenniksellään
tenniksellänsä
tenniksillään
tenniksillänsä
ablative tennikseltään
tennikseltänsä
tenniksiltään
tenniksiltänsä
allative tennikselleen
tenniksellensä
tenniksilleen
tenniksillensä
essive tenniksenään
tenniksenänsä
tenniksinään
tenniksinänsä
translative tenniksekseen
tennikseksensä
tenniksikseen
tenniksiksensä
abessive tenniksettään
tenniksettänsä
tenniksittään
tenniksittänsä
instructive
comitative tenniksineen
tenniksinensä

Synonyms

Derived terms

compounds

Further reading

French

Etymology

Borrowed from English tennis.

Pronunciation

  • IPA(key): /tɛ.nis/, /te.nis/
  • (file)

Noun

tennis m (plural tennis)

  1. (usually uncountable, sports) tennis
  2. (countable, Europe, dated) sneaker

Derived terms

Further reading

Icelandic

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtʰɛnːɪs/
  • Rhymes: -ɛnːɪs

Noun

tennis m (genitive singular tenniss, no plural)

  1. tennis

Declension

Derived terms

Anagrams

Italian

Etymology

Borrowed from English tennis.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtɛn.nis/
  • Rhymes: -ɛnnis
  • Hyphenation: tèn‧nis

Noun

tennis m (invariable)

  1. tennis

Further reading

  • tennis in Treccani.it – Vocabolario Treccani on line, Istituto dell'Enciclopedia Italiana

Norwegian Bokmål

Noun

tennis m (definite singular tennisen) (uncountable)

  1. (sports) tennis

Derived terms

Norwegian Nynorsk

Noun

tennis m (definite singular tennisen) (uncountable)

  1. (sports) tennis

Derived terms

Swedish

Pronunciation

  • (file)

Noun

tennis c

  1. (uncountable, sports) tennis

Declension

Declension of tennis 
Uncountable
Indefinite Definite
Nominative tennis tennisen
Genitive tennis tennisens

Derived terms

References

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.