strippi

Finnish

Etymology

Borrowed from English (comic) strip.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈstripːi/, [ˈs̠tripːi]
  • Rhymes: -ipːi
  • Syllabification(key): strip‧pi

Noun

strippi

  1. comic strip
    Synonym: sarjakuvastrippi

Declension

Inflection of strippi (Kotus type 5*B/risti, pp-p gradation)
nominative strippi stripit
genitive stripin strippien
partitive strippiä strippejä
illative strippiin strippeihin
singular plural
nominative strippi stripit
accusative nom. strippi stripit
gen. stripin
genitive stripin strippien
partitive strippiä strippejä
inessive stripissä stripeissä
elative stripistä stripeistä
illative strippiin strippeihin
adessive stripillä stripeillä
ablative stripiltä stripeiltä
allative stripille stripeille
essive strippinä strippeinä
translative stripiksi stripeiksi
abessive stripittä stripeittä
instructive stripein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of strippi (Kotus type 5*B/risti, pp-p gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative strippini strippini
accusative nom. strippini strippini
gen. strippini
genitive strippini strippieni
partitive strippiäni strippejäni
inessive stripissäni stripeissäni
elative stripistäni stripeistäni
illative strippiini strippeihini
adessive stripilläni stripeilläni
ablative stripiltäni stripeiltäni
allative stripilleni stripeilleni
essive strippinäni strippeinäni
translative stripikseni stripeikseni
abessive stripittäni stripeittäni
instructive
comitative strippeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative strippisi strippisi
accusative nom. strippisi strippisi
gen. strippisi
genitive strippisi strippiesi
partitive strippiäsi strippejäsi
inessive stripissäsi stripeissäsi
elative stripistäsi stripeistäsi
illative strippiisi strippeihisi
adessive stripilläsi stripeilläsi
ablative stripiltäsi stripeiltäsi
allative stripillesi stripeillesi
essive strippinäsi strippeinäsi
translative stripiksesi stripeiksesi
abessive stripittäsi stripeittäsi
instructive
comitative strippeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative strippimme strippimme
accusative nom. strippimme strippimme
gen. strippimme
genitive strippimme strippiemme
partitive strippiämme strippejämme
inessive stripissämme stripeissämme
elative stripistämme stripeistämme
illative strippiimme strippeihimme
adessive stripillämme stripeillämme
ablative stripiltämme stripeiltämme
allative stripillemme stripeillemme
essive strippinämme strippeinämme
translative stripiksemme stripeiksemme
abessive stripittämme stripeittämme
instructive
comitative strippeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative strippinne strippinne
accusative nom. strippinne strippinne
gen. strippinne
genitive strippinne strippienne
partitive strippiänne strippejänne
inessive stripissänne stripeissänne
elative stripistänne stripeistänne
illative strippiinne strippeihinne
adessive stripillänne stripeillänne
ablative stripiltänne stripeiltänne
allative stripillenne stripeillenne
essive strippinänne strippeinänne
translative stripiksenne stripeiksenne
abessive stripittänne stripeittänne
instructive
comitative strippeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative strippinsä strippinsä
accusative nom. strippinsä strippinsä
gen. strippinsä
genitive strippinsä strippiensä
partitive strippiään
strippiänsä
strippejään
strippejänsä
inessive stripissään
stripissänsä
stripeissään
stripeissänsä
elative stripistään
stripistänsä
stripeistään
stripeistänsä
illative strippiinsä strippeihinsä
adessive stripillään
stripillänsä
stripeillään
stripeillänsä
ablative stripiltään
stripiltänsä
stripeiltään
stripeiltänsä
allative stripilleen
stripillensä
stripeilleen
stripeillensä
essive strippinään
strippinänsä
strippeinään
strippeinänsä
translative stripikseen
stripiksensä
stripeikseen
stripeiksensä
abessive stripittään
stripittänsä
stripeittään
stripeittänsä
instructive
comitative strippeineen
strippeinensä

Derived terms

compounds

Further reading

Italian

Verb

strippi

  1. inflection of strippare:
    1. second-person singular present indicative
    2. first/second/third-person singular present subjunctive
    3. third-person singular imperative
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.