spiikata

Finnish

Etymology

< English speak

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈspiːkɑtɑˣ/, [ˈs̠piːkɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -iːkɑtɑ
  • Syllabification(key): spii‧ka‧ta

Verb

spiikata (informal)

  1. to host, to compere, present (British) (to act as a host or MC in a television sitcom or other type of show)

Conjugation

Inflection of spiikata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. spiikkaan en spiikkaa 1st sing. olen spiikannut en ole spiikannut
2nd sing. spiikkaat et spiikkaa 2nd sing. olet spiikannut et ole spiikannut
3rd sing. spiikkaa ei spiikkaa 3rd sing. on spiikannut ei ole spiikannut
1st plur. spiikkaamme emme spiikkaa 1st plur. olemme spiikanneet emme ole spiikanneet
2nd plur. spiikkaatte ette spiikkaa 2nd plur. olette spiikanneet ette ole spiikanneet
3rd plur. spiikkaavat eivät spiikkaa 3rd plur. ovat spiikanneet eivät ole spiikanneet
passive spiikataan ei spiikata passive on spiikattu ei ole spiikattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. spiikkasin en spiikannut 1st sing. olin spiikannut en ollut spiikannut
2nd sing. spiikkasit et spiikannut 2nd sing. olit spiikannut et ollut spiikannut
3rd sing. spiikkasi ei spiikannut 3rd sing. oli spiikannut ei ollut spiikannut
1st plur. spiikkasimme emme spiikanneet 1st plur. olimme spiikanneet emme olleet spiikanneet
2nd plur. spiikkasitte ette spiikanneet 2nd plur. olitte spiikanneet ette olleet spiikanneet
3rd plur. spiikkasivat eivät spiikanneet 3rd plur. olivat spiikanneet eivät olleet spiikanneet
passive spiikattiin ei spiikattu passive oli spiikattu ei ollut spiikattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. spiikkaisin en spiikkaisi 1st sing. olisin spiikannut en olisi spiikannut
2nd sing. spiikkaisit et spiikkaisi 2nd sing. olisit spiikannut et olisi spiikannut
3rd sing. spiikkaisi ei spiikkaisi 3rd sing. olisi spiikannut ei olisi spiikannut
1st plur. spiikkaisimme emme spiikkaisi 1st plur. olisimme spiikanneet emme olisi spiikanneet
2nd plur. spiikkaisitte ette spiikkaisi 2nd plur. olisitte spiikanneet ette olisi spiikanneet
3rd plur. spiikkaisivat eivät spiikkaisi 3rd plur. olisivat spiikanneet eivät olisi spiikanneet
passive spiikattaisiin ei spiikattaisi passive olisi spiikattu ei olisi spiikattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. spiikkaa älä spiikkaa 2nd sing.
3rd sing. spiikatkoon älköön spiikatko 3rd sing. olkoon spiikannut älköön olko spiikannut
1st plur. spiikatkaamme älkäämme spiikatko 1st plur.
2nd plur. spiikatkaa älkää spiikatko 2nd plur.
3rd plur. spiikatkoot älkööt spiikatko 3rd plur. olkoot spiikanneet älkööt olko spiikanneet
passive spiikattakoon älköön spiikattako passive olkoon spiikattu älköön olko spiikattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. spiikannen en spiikanne 1st sing. lienen spiikannut en liene spiikannut
2nd sing. spiikannet et spiikanne 2nd sing. lienet spiikannut et liene spiikannut
3rd sing. spiikannee ei spiikanne 3rd sing. lienee spiikannut ei liene spiikannut
1st plur. spiikannemme emme spiikanne 1st plur. lienemme spiikanneet emme liene spiikanneet
2nd plur. spiikannette ette spiikanne 2nd plur. lienette spiikanneet ette liene spiikanneet
3rd plur. spiikannevat eivät spiikanne 3rd plur. lienevät spiikanneet eivät liene spiikanneet
passive spiikattaneen ei spiikattane passive lienee spiikattu ei liene spiikattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st spiikata present spiikkaava spiikattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st spiikatakseni spiikataksemme
2nd spiikataksesi spiikataksenne
3rd spiikatakseen
spiikataksensa
past spiikannut spiikattu
2nd inessive2 spiikatessa spiikattaessa agent3 spiikkaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st spiikatessani spiikatessamme
2nd spiikatessasi spiikatessanne
3rd spiikatessaan
spiikatessansa
negative spiikkaamaton
instructive spiikaten 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive spiikkaamassa
elative spiikkaamasta
illative spiikkaamaan
adessive spiikkaamalla
abessive spiikkaamatta
instructive spiikkaaman spiikattaman
4th4 verbal noun spiikkaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st spiikkaamaisillani spiikkaamaisillamme
2nd spiikkaamaisillasi spiikkaamaisillanne
3rd spiikkaamaisillaan
spiikkaamaisillansa

Synonyms

Derived terms

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.