sinkautella

Finnish

Etymology

sinkauttaa + -ella (frequentative aspect)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsiŋkɑu̯telːɑˣ/, [ˈs̠iŋkɑ̝u̯ˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -elːɑ
  • Syllabification(key): sin‧kau‧tel‧la

Verb

sinkautella

  1. (transitive) frequentative of sinkauttaa (to fling, propel or slingshot)

Conjugation

Inflection of sinkautella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sinkauttelen en sinkauttele 1st sing. olen sinkautellut en ole sinkautellut
2nd sing. sinkauttelet et sinkauttele 2nd sing. olet sinkautellut et ole sinkautellut
3rd sing. sinkauttelee ei sinkauttele 3rd sing. on sinkautellut ei ole sinkautellut
1st plur. sinkauttelemme emme sinkauttele 1st plur. olemme sinkautelleet emme ole sinkautelleet
2nd plur. sinkauttelette ette sinkauttele 2nd plur. olette sinkautelleet ette ole sinkautelleet
3rd plur. sinkauttelevat eivät sinkauttele 3rd plur. ovat sinkautelleet eivät ole sinkautelleet
passive sinkautellaan ei sinkautella passive on sinkauteltu ei ole sinkauteltu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sinkauttelin en sinkautellut 1st sing. olin sinkautellut en ollut sinkautellut
2nd sing. sinkauttelit et sinkautellut 2nd sing. olit sinkautellut et ollut sinkautellut
3rd sing. sinkautteli ei sinkautellut 3rd sing. oli sinkautellut ei ollut sinkautellut
1st plur. sinkauttelimme emme sinkautelleet 1st plur. olimme sinkautelleet emme olleet sinkautelleet
2nd plur. sinkauttelitte ette sinkautelleet 2nd plur. olitte sinkautelleet ette olleet sinkautelleet
3rd plur. sinkauttelivat eivät sinkautelleet 3rd plur. olivat sinkautelleet eivät olleet sinkautelleet
passive sinkauteltiin ei sinkauteltu passive oli sinkauteltu ei ollut sinkauteltu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sinkauttelisin en sinkauttelisi 1st sing. olisin sinkautellut en olisi sinkautellut
2nd sing. sinkauttelisit et sinkauttelisi 2nd sing. olisit sinkautellut et olisi sinkautellut
3rd sing. sinkauttelisi ei sinkauttelisi 3rd sing. olisi sinkautellut ei olisi sinkautellut
1st plur. sinkauttelisimme emme sinkauttelisi 1st plur. olisimme sinkautelleet emme olisi sinkautelleet
2nd plur. sinkauttelisitte ette sinkauttelisi 2nd plur. olisitte sinkautelleet ette olisi sinkautelleet
3rd plur. sinkauttelisivat eivät sinkauttelisi 3rd plur. olisivat sinkautelleet eivät olisi sinkautelleet
passive sinkauteltaisiin ei sinkauteltaisi passive olisi sinkauteltu ei olisi sinkauteltu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. sinkauttele älä sinkauttele 2nd sing.
3rd sing. sinkautelkoon älköön sinkautelko 3rd sing. olkoon sinkautellut älköön olko sinkautellut
1st plur. sinkautelkaamme älkäämme sinkautelko 1st plur.
2nd plur. sinkautelkaa älkää sinkautelko 2nd plur.
3rd plur. sinkautelkoot älkööt sinkautelko 3rd plur. olkoot sinkautelleet älkööt olko sinkautelleet
passive sinkauteltakoon älköön sinkauteltako passive olkoon sinkauteltu älköön olko sinkauteltu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sinkautellen en sinkautelle 1st sing. lienen sinkautellut en liene sinkautellut
2nd sing. sinkautellet et sinkautelle 2nd sing. lienet sinkautellut et liene sinkautellut
3rd sing. sinkautellee ei sinkautelle 3rd sing. lienee sinkautellut ei liene sinkautellut
1st plur. sinkautellemme emme sinkautelle 1st plur. lienemme sinkautelleet emme liene sinkautelleet
2nd plur. sinkautellette ette sinkautelle 2nd plur. lienette sinkautelleet ette liene sinkautelleet
3rd plur. sinkautellevat eivät sinkautelle 3rd plur. lienevät sinkautelleet eivät liene sinkautelleet
passive sinkauteltaneen ei sinkauteltane passive lienee sinkauteltu ei liene sinkauteltu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st sinkautella present sinkautteleva sinkauteltava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sinkautellakseni sinkautellaksemme
2nd sinkautellaksesi sinkautellaksenne
3rd sinkautellakseen
sinkautellaksensa
past sinkautellut sinkauteltu
2nd inessive2 sinkautellessa sinkauteltaessa agent3 sinkauttelema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sinkautellessani sinkautellessamme
2nd sinkautellessasi sinkautellessanne
3rd sinkautellessaan
sinkautellessansa
negative sinkauttelematon
instructive sinkautellen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive sinkauttelemassa
elative sinkauttelemasta
illative sinkauttelemaan
adessive sinkauttelemalla
abessive sinkauttelematta
instructive sinkautteleman sinkauteltaman
4th4 verbal noun sinkautteleminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sinkauttelemaisillani sinkauttelemaisillamme
2nd sinkauttelemaisillasi sinkauttelemaisillanne
3rd sinkauttelemaisillaan
sinkauttelemaisillansa

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.