sävähtää

Finnish

Etymology

säv- + -ähtää; a sound-symbolic root.[1]

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsæʋæhtæːˣ/, [ˈs̠æʋæht̪æː(ʔ)]
  • Rhymes: -æʋæhtæː
  • Syllabification(key): sä‧väh‧tää

Verb

sävähtää

  1. (intransitive) to shake, to vibrate
  2. (intransitive) to startle

Conjugation

Inflection of sävähtää (Kotus type 53*F/muistaa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sävähdän en sävähdä 1st sing. olen sävähtänyt en ole sävähtänyt
2nd sing. sävähdät et sävähdä 2nd sing. olet sävähtänyt et ole sävähtänyt
3rd sing. sävähtää ei sävähdä 3rd sing. on sävähtänyt ei ole sävähtänyt
1st plur. sävähdämme emme sävähdä 1st plur. olemme sävähtäneet emme ole sävähtäneet
2nd plur. sävähdätte ette sävähdä 2nd plur. olette sävähtäneet ette ole sävähtäneet
3rd plur. sävähtävät eivät sävähdä 3rd plur. ovat sävähtäneet eivät ole sävähtäneet
passive sävähdetään ei sävähdetä passive on sävähdetty ei ole sävähdetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sävähdin en sävähtänyt 1st sing. olin sävähtänyt en ollut sävähtänyt
2nd sing. sävähdit et sävähtänyt 2nd sing. olit sävähtänyt et ollut sävähtänyt
3rd sing. sävähti ei sävähtänyt 3rd sing. oli sävähtänyt ei ollut sävähtänyt
1st plur. sävähdimme emme sävähtäneet 1st plur. olimme sävähtäneet emme olleet sävähtäneet
2nd plur. sävähditte ette sävähtäneet 2nd plur. olitte sävähtäneet ette olleet sävähtäneet
3rd plur. sävähtivät eivät sävähtäneet 3rd plur. olivat sävähtäneet eivät olleet sävähtäneet
passive sävähdettiin ei sävähdetty passive oli sävähdetty ei ollut sävähdetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sävähtäisin en sävähtäisi 1st sing. olisin sävähtänyt en olisi sävähtänyt
2nd sing. sävähtäisit et sävähtäisi 2nd sing. olisit sävähtänyt et olisi sävähtänyt
3rd sing. sävähtäisi ei sävähtäisi 3rd sing. olisi sävähtänyt ei olisi sävähtänyt
1st plur. sävähtäisimme emme sävähtäisi 1st plur. olisimme sävähtäneet emme olisi sävähtäneet
2nd plur. sävähtäisitte ette sävähtäisi 2nd plur. olisitte sävähtäneet ette olisi sävähtäneet
3rd plur. sävähtäisivät eivät sävähtäisi 3rd plur. olisivat sävähtäneet eivät olisi sävähtäneet
passive sävähdettäisiin ei sävähdettäisi passive olisi sävähdetty ei olisi sävähdetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. sävähdä älä sävähdä 2nd sing.
3rd sing. sävähtäköön älköön sävähtäkö 3rd sing. olkoon sävähtänyt älköön olko sävähtänyt
1st plur. sävähtäkäämme älkäämme sävähtäkö 1st plur.
2nd plur. sävähtäkää älkää sävähtäkö 2nd plur.
3rd plur. sävähtäkööt älkööt sävähtäkö 3rd plur. olkoot sävähtäneet älkööt olko sävähtäneet
passive sävähdettäköön älköön sävähdettäkö passive olkoon sävähdetty älköön olko sävähdetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sävähtänen en sävähtäne 1st sing. lienen sävähtänyt en liene sävähtänyt
2nd sing. sävähtänet et sävähtäne 2nd sing. lienet sävähtänyt et liene sävähtänyt
3rd sing. sävähtänee ei sävähtäne 3rd sing. lienee sävähtänyt ei liene sävähtänyt
1st plur. sävähtänemme emme sävähtäne 1st plur. lienemme sävähtäneet emme liene sävähtäneet
2nd plur. sävähtänette ette sävähtäne 2nd plur. lienette sävähtäneet ette liene sävähtäneet
3rd plur. sävähtänevät eivät sävähtäne 3rd plur. lienevät sävähtäneet eivät liene sävähtäneet
passive sävähdettäneen ei sävähdettäne passive lienee sävähdetty ei liene sävähdetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st sävähtää present sävähtävä sävähdettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sävähtääkseni sävähtääksemme
2nd sävähtääksesi sävähtääksenne
3rd sävähtääkseen
sävähtääksensä
past sävähtänyt sävähdetty
2nd inessive2 sävähtäessä sävähdettäessä agent3 sävähtämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sävähtäessäni sävähtäessämme
2nd sävähtäessäsi sävähtäessänne
3rd sävähtäessään
sävähtäessänsä
negative sävähtämätön
instructive sävähtäen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form sävähtää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive sävähtämässä
elative sävähtämästä
illative sävähtämään
adessive sävähtämällä
abessive sävähtämättä
instructive sävähtämän sävähdettämän
4th4 verbal noun sävähtäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sävähtämäisilläni sävähtämäisillämme
2nd sävähtämäisilläsi sävähtämäisillänne
3rd sävähtämäisillään
sävähtämäisillänsä

Derived terms

References

  1. Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.