rymähtää

Finnish

Etymology

rym- + -ähtää

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrymæhtæːˣ/, [ˈrymæht̪æː(ʔ)]
  • Rhymes: -ymæhtæː
  • Syllabification(key): ry‧mäh‧tää

Verb

rymähtää

  1. (intransitive) to rumble once (emit a low-pitched irregular noise)

Conjugation

Inflection of rymähtää (Kotus type 53*F/muistaa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rymähdän en rymähdä 1st sing. olen rymähtänyt en ole rymähtänyt
2nd sing. rymähdät et rymähdä 2nd sing. olet rymähtänyt et ole rymähtänyt
3rd sing. rymähtää ei rymähdä 3rd sing. on rymähtänyt ei ole rymähtänyt
1st plur. rymähdämme emme rymähdä 1st plur. olemme rymähtäneet emme ole rymähtäneet
2nd plur. rymähdätte ette rymähdä 2nd plur. olette rymähtäneet ette ole rymähtäneet
3rd plur. rymähtävät eivät rymähdä 3rd plur. ovat rymähtäneet eivät ole rymähtäneet
passive rymähdetään ei rymähdetä passive on rymähdetty ei ole rymähdetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rymähdin en rymähtänyt 1st sing. olin rymähtänyt en ollut rymähtänyt
2nd sing. rymähdit et rymähtänyt 2nd sing. olit rymähtänyt et ollut rymähtänyt
3rd sing. rymähti ei rymähtänyt 3rd sing. oli rymähtänyt ei ollut rymähtänyt
1st plur. rymähdimme emme rymähtäneet 1st plur. olimme rymähtäneet emme olleet rymähtäneet
2nd plur. rymähditte ette rymähtäneet 2nd plur. olitte rymähtäneet ette olleet rymähtäneet
3rd plur. rymähtivät eivät rymähtäneet 3rd plur. olivat rymähtäneet eivät olleet rymähtäneet
passive rymähdettiin ei rymähdetty passive oli rymähdetty ei ollut rymähdetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rymähtäisin en rymähtäisi 1st sing. olisin rymähtänyt en olisi rymähtänyt
2nd sing. rymähtäisit et rymähtäisi 2nd sing. olisit rymähtänyt et olisi rymähtänyt
3rd sing. rymähtäisi ei rymähtäisi 3rd sing. olisi rymähtänyt ei olisi rymähtänyt
1st plur. rymähtäisimme emme rymähtäisi 1st plur. olisimme rymähtäneet emme olisi rymähtäneet
2nd plur. rymähtäisitte ette rymähtäisi 2nd plur. olisitte rymähtäneet ette olisi rymähtäneet
3rd plur. rymähtäisivät eivät rymähtäisi 3rd plur. olisivat rymähtäneet eivät olisi rymähtäneet
passive rymähdettäisiin ei rymähdettäisi passive olisi rymähdetty ei olisi rymähdetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. rymähdä älä rymähdä 2nd sing.
3rd sing. rymähtäköön älköön rymähtäkö 3rd sing. olkoon rymähtänyt älköön olko rymähtänyt
1st plur. rymähtäkäämme älkäämme rymähtäkö 1st plur.
2nd plur. rymähtäkää älkää rymähtäkö 2nd plur.
3rd plur. rymähtäkööt älkööt rymähtäkö 3rd plur. olkoot rymähtäneet älkööt olko rymähtäneet
passive rymähdettäköön älköön rymähdettäkö passive olkoon rymähdetty älköön olko rymähdetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rymähtänen en rymähtäne 1st sing. lienen rymähtänyt en liene rymähtänyt
2nd sing. rymähtänet et rymähtäne 2nd sing. lienet rymähtänyt et liene rymähtänyt
3rd sing. rymähtänee ei rymähtäne 3rd sing. lienee rymähtänyt ei liene rymähtänyt
1st plur. rymähtänemme emme rymähtäne 1st plur. lienemme rymähtäneet emme liene rymähtäneet
2nd plur. rymähtänette ette rymähtäne 2nd plur. lienette rymähtäneet ette liene rymähtäneet
3rd plur. rymähtänevät eivät rymähtäne 3rd plur. lienevät rymähtäneet eivät liene rymähtäneet
passive rymähdettäneen ei rymähdettäne passive lienee rymähdetty ei liene rymähdetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st rymähtää present rymähtävä rymähdettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rymähtääkseni rymähtääksemme
2nd rymähtääksesi rymähtääksenne
3rd rymähtääkseen
rymähtääksensä
past rymähtänyt rymähdetty
2nd inessive2 rymähtäessä rymähdettäessä agent3 rymähtämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rymähtäessäni rymähtäessämme
2nd rymähtäessäsi rymähtäessänne
3rd rymähtäessään
rymähtäessänsä
negative rymähtämätön
instructive rymähtäen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form rymähtää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive rymähtämässä
elative rymähtämästä
illative rymähtämään
adessive rymähtämällä
abessive rymähtämättä
instructive rymähtämän rymähdettämän
4th4 verbal noun rymähtäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rymähtämäisilläni rymähtämäisillämme
2nd rymähtämäisilläsi rymähtämäisillänne
3rd rymähtämäisillään
rymähtämäisillänsä

Derived terms

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.