ruume

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *ruumëh. Cognate with Votic ruumõ.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈruːme/, [ˈruːm]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈruːme/, [ˈruːme̞]
  • Rhymes: -uːm, -uːme
  • Hyphenation: ruu‧me

Noun

ruume

  1. body
    • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 65:
      Nyt möö noisemma tutkimaa kuin ellää ja mil ellää inmihisen ruume.
      Now we'll examine how the body of a human lives and where it lives.
  2. torso
  3. corpse

Declension

Declension of ruume (type 6/lähe, no gradation)
singular plural
nominative ruume ruumeet
genitive ruumeen ruumein
partitive ruumetta ruumeita
illative ruumeesse ruumeisse
inessive ruumees ruumeis
elative ruumeest ruumeist
allative ruumeelle ruumeille
adessive ruumeel ruumeil
ablative ruumeelt ruumeilt
translative ruumeeks ruumeiks
essive ruumeenna, ruumeen ruumeinna, ruumein
exessive1) ruumeent ruumeint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 493
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.