rinnoitus

Ingrian

Etymology

From rinnoittaa (to compare) + -us.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈrinːoi̯tus/, [ˈrinːŏ̞i̯tŭz̠]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈrinːoi̯tus/, [ˈrinːo̞i̯d̥uʒ̥]
  • Rhymes: -inːoi̯tus
  • Hyphenation: rin‧noi‧tus

Noun

rinnoitus

  1. comparison
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 72:
      Partitiva näyttää rinnoitusta, näyttää sitä predmettaa, kuhu rinnoitettaa toista predmettaa.
      The partitive denotes a comparison, it denotes its object, to which a different object is compared.

Declension

Declension of rinnoitus (type 2/petos, no gradation)
singular plural
nominative rinnoitus rinnoitukset
genitive rinnoituksen rinnoituksiin
partitive rinnoitusta, rinnoitust rinnoituksia
illative rinnoituksee rinnoituksii
inessive rinnoituksees rinnoituksiis
elative rinnoituksest rinnoituksist
allative rinnoitukselle rinnoituksille
adessive rinnoitukseel rinnoituksiil
ablative rinnoitukselt rinnoituksilt
translative rinnoitukseks rinnoituksiks
essive rinnoituksenna, rinnoitukseen rinnoituksinna, rinnoituksiin
exessive1) rinnoituksent rinnoituksint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.