rikittää

Finnish

Etymology

rikki + -ttää

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrikitːæːˣ/, [ˈrik̟it̪ːæː(ʔ)]
  • Rhymes: -ikitːæː
  • Syllabification(key): ri‧kit‧tää

Verb

rikittää

  1. (transitive, chemistry) to sulfur, sulfurate, sulphurate (to treat with sulfur)

Conjugation

Inflection of rikittää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikitän en rikitä 1st sing. olen rikittänyt en ole rikittänyt
2nd sing. rikität et rikitä 2nd sing. olet rikittänyt et ole rikittänyt
3rd sing. rikittää ei rikitä 3rd sing. on rikittänyt ei ole rikittänyt
1st plur. rikitämme emme rikitä 1st plur. olemme rikittäneet emme ole rikittäneet
2nd plur. rikitätte ette rikitä 2nd plur. olette rikittäneet ette ole rikittäneet
3rd plur. rikittävät eivät rikitä 3rd plur. ovat rikittäneet eivät ole rikittäneet
passive rikitetään ei rikitetä passive on rikitetty ei ole rikitetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikitin en rikittänyt 1st sing. olin rikittänyt en ollut rikittänyt
2nd sing. rikitit et rikittänyt 2nd sing. olit rikittänyt et ollut rikittänyt
3rd sing. rikitti ei rikittänyt 3rd sing. oli rikittänyt ei ollut rikittänyt
1st plur. rikitimme emme rikittäneet 1st plur. olimme rikittäneet emme olleet rikittäneet
2nd plur. rikititte ette rikittäneet 2nd plur. olitte rikittäneet ette olleet rikittäneet
3rd plur. rikittivät eivät rikittäneet 3rd plur. olivat rikittäneet eivät olleet rikittäneet
passive rikitettiin ei rikitetty passive oli rikitetty ei ollut rikitetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikittäisin en rikittäisi 1st sing. olisin rikittänyt en olisi rikittänyt
2nd sing. rikittäisit et rikittäisi 2nd sing. olisit rikittänyt et olisi rikittänyt
3rd sing. rikittäisi ei rikittäisi 3rd sing. olisi rikittänyt ei olisi rikittänyt
1st plur. rikittäisimme emme rikittäisi 1st plur. olisimme rikittäneet emme olisi rikittäneet
2nd plur. rikittäisitte ette rikittäisi 2nd plur. olisitte rikittäneet ette olisi rikittäneet
3rd plur. rikittäisivät eivät rikittäisi 3rd plur. olisivat rikittäneet eivät olisi rikittäneet
passive rikitettäisiin ei rikitettäisi passive olisi rikitetty ei olisi rikitetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. rikitä älä rikitä 2nd sing.
3rd sing. rikittäköön älköön rikittäkö 3rd sing. olkoon rikittänyt älköön olko rikittänyt
1st plur. rikittäkäämme älkäämme rikittäkö 1st plur.
2nd plur. rikittäkää älkää rikittäkö 2nd plur.
3rd plur. rikittäkööt älkööt rikittäkö 3rd plur. olkoot rikittäneet älkööt olko rikittäneet
passive rikitettäköön älköön rikitettäkö passive olkoon rikitetty älköön olko rikitetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikittänen en rikittäne 1st sing. lienen rikittänyt en liene rikittänyt
2nd sing. rikittänet et rikittäne 2nd sing. lienet rikittänyt et liene rikittänyt
3rd sing. rikittänee ei rikittäne 3rd sing. lienee rikittänyt ei liene rikittänyt
1st plur. rikittänemme emme rikittäne 1st plur. lienemme rikittäneet emme liene rikittäneet
2nd plur. rikittänette ette rikittäne 2nd plur. lienette rikittäneet ette liene rikittäneet
3rd plur. rikittänevät eivät rikittäne 3rd plur. lienevät rikittäneet eivät liene rikittäneet
passive rikitettäneen ei rikitettäne passive lienee rikitetty ei liene rikitetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st rikittää present rikittävä rikitettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rikittääkseni rikittääksemme
2nd rikittääksesi rikittääksenne
3rd rikittääkseen
rikittääksensä
past rikittänyt rikitetty
2nd inessive2 rikittäessä rikitettäessä agent3 rikittämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rikittäessäni rikittäessämme
2nd rikittäessäsi rikittäessänne
3rd rikittäessään
rikittäessänsä
negative rikittämätön
instructive rikittäen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form rikittää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive rikittämässä
elative rikittämästä
illative rikittämään
adessive rikittämällä
abessive rikittämättä
instructive rikittämän rikitettämän
4th4 verbal noun rikittäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rikittämäisilläni rikittämäisillämme
2nd rikittämäisilläsi rikittämäisillänne
3rd rikittämäisillään
rikittämäisillänsä

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.