riittämätön

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈriːtːæmætøn/, [ˈriːt̪ːæˌmæt̪ø̞n]
  • Rhymes: -ætøn
  • Syllabification(key): riit‧tä‧mä‧tön

Adjective

riittämätön (comparative riittämättömämpi, superlative riittämättömin)

  1. Insufficient, deficient, inadequate.

Declension

Inflection of riittämätön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative riittämätön riittämättömät
genitive riittämättömän riittämättömien
partitive riittämätöntä riittämättömiä
illative riittämättömään riittämättömiin
singular plural
nominative riittämätön riittämättömät
accusative nom. riittämätön riittämättömät
gen. riittämättömän
genitive riittämättömän riittämättömien
riittämätöntenrare
partitive riittämätöntä riittämättömiä
inessive riittämättömässä riittämättömissä
elative riittämättömästä riittämättömistä
illative riittämättömään riittämättömiin
adessive riittämättömällä riittämättömillä
ablative riittämättömältä riittämättömiltä
allative riittämättömälle riittämättömille
essive riittämättömänä riittämättöminä
translative riittämättömäksi riittämättömiksi
abessive riittämättömättä riittämättömittä
instructive riittämättömin
comitative riittämättömine
Possessive forms of riittämätön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative riittämättömäni riittämättömäni
accusative nom. riittämättömäni riittämättömäni
gen. riittämättömäni
genitive riittämättömäni riittämättömieni
riittämätöntenirare
partitive riittämätöntäni riittämättömiäni
inessive riittämättömässäni riittämättömissäni
elative riittämättömästäni riittämättömistäni
illative riittämättömääni riittämättömiini
adessive riittämättömälläni riittämättömilläni
ablative riittämättömältäni riittämättömiltäni
allative riittämättömälleni riittämättömilleni
essive riittämättömänäni riittämättöminäni
translative riittämättömäkseni riittämättömikseni
abessive riittämättömättäni riittämättömittäni
instructive
comitative riittämättömineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative riittämättömäsi riittämättömäsi
accusative nom. riittämättömäsi riittämättömäsi
gen. riittämättömäsi
genitive riittämättömäsi riittämättömiesi
riittämätöntesirare
partitive riittämätöntäsi riittämättömiäsi
inessive riittämättömässäsi riittämättömissäsi
elative riittämättömästäsi riittämättömistäsi
illative riittämättömääsi riittämättömiisi
adessive riittämättömälläsi riittämättömilläsi
ablative riittämättömältäsi riittämättömiltäsi
allative riittämättömällesi riittämättömillesi
essive riittämättömänäsi riittämättöminäsi
translative riittämättömäksesi riittämättömiksesi
abessive riittämättömättäsi riittämättömittäsi
instructive
comitative riittämättöminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative riittämättömämme riittämättömämme
accusative nom. riittämättömämme riittämättömämme
gen. riittämättömämme
genitive riittämättömämme riittämättömiemme
riittämätöntemmerare
partitive riittämätöntämme riittämättömiämme
inessive riittämättömässämme riittämättömissämme
elative riittämättömästämme riittämättömistämme
illative riittämättömäämme riittämättömiimme
adessive riittämättömällämme riittämättömillämme
ablative riittämättömältämme riittämättömiltämme
allative riittämättömällemme riittämättömillemme
essive riittämättömänämme riittämättöminämme
translative riittämättömäksemme riittämättömiksemme
abessive riittämättömättämme riittämättömittämme
instructive
comitative riittämättöminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative riittämättömänne riittämättömänne
accusative nom. riittämättömänne riittämättömänne
gen. riittämättömänne
genitive riittämättömänne riittämättömienne
riittämätöntennerare
partitive riittämätöntänne riittämättömiänne
inessive riittämättömässänne riittämättömissänne
elative riittämättömästänne riittämättömistänne
illative riittämättömäänne riittämättömiinne
adessive riittämättömällänne riittämättömillänne
ablative riittämättömältänne riittämättömiltänne
allative riittämättömällenne riittämättömillenne
essive riittämättömänänne riittämättöminänne
translative riittämättömäksenne riittämättömiksenne
abessive riittämättömättänne riittämättömittänne
instructive
comitative riittämättöminenne
third-person possessor
singular plural
nominative riittämättömänsä riittämättömänsä
accusative nom. riittämättömänsä riittämättömänsä
gen. riittämättömänsä
genitive riittämättömänsä riittämättömiensä
riittämätöntensärare
partitive riittämätöntään
riittämätöntänsä
riittämättömiään
riittämättömiänsä
inessive riittämättömässään
riittämättömässänsä
riittämättömissään
riittämättömissänsä
elative riittämättömästään
riittämättömästänsä
riittämättömistään
riittämättömistänsä
illative riittämättömäänsä riittämättömiinsä
adessive riittämättömällään
riittämättömällänsä
riittämättömillään
riittämättömillänsä
ablative riittämättömältään
riittämättömältänsä
riittämättömiltään
riittämättömiltänsä
allative riittämättömälleen
riittämättömällensä
riittämättömilleen
riittämättömillensä
essive riittämättömänään
riittämättömänänsä
riittämättöminään
riittämättöminänsä
translative riittämättömäkseen
riittämättömäksensä
riittämättömikseen
riittämättömiksensä
abessive riittämättömättään
riittämättömättänsä
riittämättömittään
riittämättömittänsä
instructive
comitative riittämättömineen
riittämättöminensä

Antonyms

  • (antonym(s) of insufficient, deficient, inadequate): riittävä

Derived terms

Participle

riittämätön

  1. negative participle of riittää

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.