rehottaa

Finnish

Etymology

reho- + -ttaa, from the same root as rehevä and rehu.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrehotːɑːˣ/, [ˈre̞ɦo̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -ehotːɑː
  • Syllabification(key): re‧hot‧taa

Verb

rehottaa

  1. (intransitive) to grow with ease, to flourish, to sprawl

Conjugation

Inflection of rehottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rehotan en rehota 1st sing. olen rehottanut en ole rehottanut
2nd sing. rehotat et rehota 2nd sing. olet rehottanut et ole rehottanut
3rd sing. rehottaa ei rehota 3rd sing. on rehottanut ei ole rehottanut
1st plur. rehotamme emme rehota 1st plur. olemme rehottaneet emme ole rehottaneet
2nd plur. rehotatte ette rehota 2nd plur. olette rehottaneet ette ole rehottaneet
3rd plur. rehottavat eivät rehota 3rd plur. ovat rehottaneet eivät ole rehottaneet
passive rehotetaan ei rehoteta passive on rehotettu ei ole rehotettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rehotin en rehottanut 1st sing. olin rehottanut en ollut rehottanut
2nd sing. rehotit et rehottanut 2nd sing. olit rehottanut et ollut rehottanut
3rd sing. rehotti ei rehottanut 3rd sing. oli rehottanut ei ollut rehottanut
1st plur. rehotimme emme rehottaneet 1st plur. olimme rehottaneet emme olleet rehottaneet
2nd plur. rehotitte ette rehottaneet 2nd plur. olitte rehottaneet ette olleet rehottaneet
3rd plur. rehottivat eivät rehottaneet 3rd plur. olivat rehottaneet eivät olleet rehottaneet
passive rehotettiin ei rehotettu passive oli rehotettu ei ollut rehotettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rehottaisin en rehottaisi 1st sing. olisin rehottanut en olisi rehottanut
2nd sing. rehottaisit et rehottaisi 2nd sing. olisit rehottanut et olisi rehottanut
3rd sing. rehottaisi ei rehottaisi 3rd sing. olisi rehottanut ei olisi rehottanut
1st plur. rehottaisimme emme rehottaisi 1st plur. olisimme rehottaneet emme olisi rehottaneet
2nd plur. rehottaisitte ette rehottaisi 2nd plur. olisitte rehottaneet ette olisi rehottaneet
3rd plur. rehottaisivat eivät rehottaisi 3rd plur. olisivat rehottaneet eivät olisi rehottaneet
passive rehotettaisiin ei rehotettaisi passive olisi rehotettu ei olisi rehotettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. rehota älä rehota 2nd sing.
3rd sing. rehottakoon älköön rehottako 3rd sing. olkoon rehottanut älköön olko rehottanut
1st plur. rehottakaamme älkäämme rehottako 1st plur.
2nd plur. rehottakaa älkää rehottako 2nd plur.
3rd plur. rehottakoot älkööt rehottako 3rd plur. olkoot rehottaneet älkööt olko rehottaneet
passive rehotettakoon älköön rehotettako passive olkoon rehotettu älköön olko rehotettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rehottanen en rehottane 1st sing. lienen rehottanut en liene rehottanut
2nd sing. rehottanet et rehottane 2nd sing. lienet rehottanut et liene rehottanut
3rd sing. rehottanee ei rehottane 3rd sing. lienee rehottanut ei liene rehottanut
1st plur. rehottanemme emme rehottane 1st plur. lienemme rehottaneet emme liene rehottaneet
2nd plur. rehottanette ette rehottane 2nd plur. lienette rehottaneet ette liene rehottaneet
3rd plur. rehottanevat eivät rehottane 3rd plur. lienevät rehottaneet eivät liene rehottaneet
passive rehotettaneen ei rehotettane passive lienee rehotettu ei liene rehotettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st rehottaa present rehottava rehotettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rehottaakseni rehottaaksemme
2nd rehottaaksesi rehottaaksenne
3rd rehottaakseen
rehottaaksensa
past rehottanut rehotettu
2nd inessive2 rehottaessa rehotettaessa agent3 rehottama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rehottaessani rehottaessamme
2nd rehottaessasi rehottaessanne
3rd rehottaessaan
rehottaessansa
negative rehottamaton
instructive rehottaen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form rehottaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive rehottamassa
elative rehottamasta
illative rehottamaan
adessive rehottamalla
abessive rehottamatta
instructive rehottaman rehotettaman
4th4 verbal noun rehottaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rehottamaisillani rehottamaisillamme
2nd rehottamaisillasi rehottamaisillanne
3rd rehottamaisillaan
rehottamaisillansa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.