raunio

See also: Raunio

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *raunijo, possibly equivalent to rauna + -io, derived from a borrowing from Proto-Norse [Term?] (compare Old Norse hraun). Related to Ingrian raunio, Karelian raunivo and Votic raunio.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrɑu̯nio/, [ˈrɑ̝u̯nio̞]
  • Rhymes: -ɑunio
  • Syllabification(key): rau‧ni‧o

Noun

raunio

  1. ruin (remains of destroyed or dilapidated construction)

Declension

Inflection of raunio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative raunio rauniot
genitive raunion raunioiden
raunioitten
partitive rauniota raunioita
illative raunioon raunioihin
singular plural
nominative raunio rauniot
accusative nom. raunio rauniot
gen. raunion
genitive raunion raunioiden
raunioitten
partitive rauniota raunioita
inessive rauniossa raunioissa
elative rauniosta raunioista
illative raunioon raunioihin
adessive rauniolla raunioilla
ablative rauniolta raunioilta
allative rauniolle raunioille
essive rauniona raunioina
translative raunioksi raunioiksi
abessive rauniotta raunioitta
instructive raunioin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of raunio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative raunioni raunioni
accusative nom. raunioni raunioni
gen. raunioni
genitive raunioni raunioideni
raunioitteni
partitive rauniotani raunioitani
inessive rauniossani raunioissani
elative rauniostani raunioistani
illative rauniooni raunioihini
adessive rauniollani raunioillani
ablative raunioltani raunioiltani
allative rauniolleni raunioilleni
essive raunionani raunioinani
translative rauniokseni raunioikseni
abessive rauniottani raunioittani
instructive
comitative raunioineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rauniosi rauniosi
accusative nom. rauniosi rauniosi
gen. rauniosi
genitive rauniosi raunioidesi
raunioittesi
partitive rauniotasi raunioitasi
inessive rauniossasi raunioissasi
elative rauniostasi raunioistasi
illative raunioosi raunioihisi
adessive rauniollasi raunioillasi
ablative raunioltasi raunioiltasi
allative rauniollesi raunioillesi
essive raunionasi raunioinasi
translative raunioksesi raunioiksesi
abessive rauniottasi raunioittasi
instructive
comitative raunioinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rauniomme rauniomme
accusative nom. rauniomme rauniomme
gen. rauniomme
genitive rauniomme raunioidemme
raunioittemme
partitive rauniotamme raunioitamme
inessive rauniossamme raunioissamme
elative rauniostamme raunioistamme
illative raunioomme raunioihimme
adessive rauniollamme raunioillamme
ablative raunioltamme raunioiltamme
allative rauniollemme raunioillemme
essive raunionamme raunioinamme
translative raunioksemme raunioiksemme
abessive rauniottamme raunioittamme
instructive
comitative raunioinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative raunionne raunionne
accusative nom. raunionne raunionne
gen. raunionne
genitive raunionne raunioidenne
raunioittenne
partitive rauniotanne raunioitanne
inessive rauniossanne raunioissanne
elative rauniostanne raunioistanne
illative raunioonne raunioihinne
adessive rauniollanne raunioillanne
ablative raunioltanne raunioiltanne
allative rauniollenne raunioillenne
essive raunionanne raunioinanne
translative raunioksenne raunioiksenne
abessive rauniottanne raunioittanne
instructive
comitative raunioinenne
third-person possessor
singular plural
nominative raunionsa raunionsa
accusative nom. raunionsa raunionsa
gen. raunionsa
genitive raunionsa raunioidensa
raunioittensa
partitive rauniotaan
rauniotansa
raunioitaan
raunioitansa
inessive rauniossaan
rauniossansa
raunioissaan
raunioissansa
elative rauniostaan
rauniostansa
raunioistaan
raunioistansa
illative raunioonsa raunioihinsa
adessive rauniollaan
rauniollansa
raunioillaan
raunioillansa
ablative raunioltaan
raunioltansa
raunioiltaan
raunioiltansa
allative rauniolleen
rauniollensa
raunioilleen
raunioillensa
essive raunionaan
raunionansa
raunioinaan
raunioinansa
translative rauniokseen
raunioksensa
raunioikseen
raunioiksensa
abessive rauniottaan
rauniottansa
raunioittaan
raunioittansa
instructive
comitative raunioineen
raunioinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

Ingrian

Raunio.

Etymology

From Proto-Finnic *raunijo. Cognates include Finnish raunio and Estonian raun.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈrɑu̯nio/, [ˈrɑu̯niŏ̞̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈrɑu̯nio/, [ˈrɑu̯nio̞]
  • Rhymes: -ɑu̯nio
  • Hyphenation: rau‧ni‧o

Noun

raunio

  1. ruin (remains of a destroyed construction)

Declension

Declension of raunio (type 4/koivu, no gradation)
singular plural
nominative raunio rauniot
genitive raunion raunioin, raunioloin
partitive raunioa raunioja, raunioloja
illative raunioo raunioihe, raunioloihe
inessive raunioos rauniois, rauniolois
elative rauniost raunioist, raunioloist
allative rauniolle raunioille, raunioloille
adessive rauniool raunioil, raunioloil
ablative rauniolt raunioilt, raunioloilt
translative raunioks raunioiks, raunioloiks
essive raunionna, raunioon raunioinna, raunioloinna, raunioin, raunioloin
exessive1) rauniont raunioint, raunioloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 468
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.