räjähtänyt

Finnish

Etymology

räjähtää (“to explode”) +‎ -nyt

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈræjæhtænyt/, [ˈræjæhˌt̪ænyt̪]
  • Rhymes: -ænyt
  • Syllabification(key): rä‧jäh‧tä‧nyt

Adjective

räjähtänyt (comparative räjähtäneempi, superlative räjähtänein)

  1. blasted (describing something that has been subjected to explosion)
  2. exploded (describing something that has exploded)
  3. (figuratively) destructed, rickety, ramshackle (in poor or abysmal condition)

Declension
Inflection of räjähtänyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative räjähtänyt räjähtäneet
genitive räjähtäneen räjähtäneiden
räjähtäneitten
partitive räjähtänyttä räjähtäneitä
illative räjähtäneeseen räjähtäneisiin
räjähtäneihin
singular plural
nominative räjähtänyt räjähtäneet
accusative nom. räjähtänyt räjähtäneet
gen. räjähtäneen
genitive räjähtäneen räjähtäneiden
räjähtäneitten
partitive räjähtänyttä räjähtäneitä
inessive räjähtäneessä räjähtäneissä
elative räjähtäneestä räjähtäneistä
illative räjähtäneeseen räjähtäneisiin
räjähtäneihin
adessive räjähtäneellä räjähtäneillä
ablative räjähtäneeltä räjähtäneiltä
allative räjähtäneelle räjähtäneille
essive räjähtäneenä räjähtäneinä
translative räjähtäneeksi räjähtäneiksi
abessive räjähtäneettä räjähtäneittä
instructive — räjähtänein
comitative — räjähtäneine
Possessive forms of räjähtänyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative räjähtäneeni räjähtäneeni
accusative nom. räjähtäneeni räjähtäneeni
gen. räjähtäneeni
genitive räjähtäneeni räjähtäneideni
räjähtäneitteni
partitive räjähtänyttäni räjähtäneitäni
inessive räjähtäneessäni räjähtäneissäni
elative räjähtäneestäni räjähtäneistäni
illative räjähtäneeseeni räjähtäneisiini
räjähtäneihini
adessive räjähtäneelläni räjähtäneilläni
ablative räjähtäneeltäni räjähtäneiltäni
allative räjähtäneelleni räjähtäneilleni
essive räjähtäneenäni räjähtäneinäni
translative räjähtäneekseni räjähtäneikseni
abessive räjähtäneettäni räjähtäneittäni
instructive — —
comitative — räjähtäneineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative räjähtäneesi räjähtäneesi
accusative nom. räjähtäneesi räjähtäneesi
gen. räjähtäneesi
genitive räjähtäneesi räjähtäneidesi
räjähtäneittesi
partitive räjähtänyttäsi räjähtäneitäsi
inessive räjähtäneessäsi räjähtäneissäsi
elative räjähtäneestäsi räjähtäneistäsi
illative räjähtäneeseesi räjähtäneisiisi
räjähtäneihisi
adessive räjähtäneelläsi räjähtäneilläsi
ablative räjähtäneeltäsi räjähtäneiltäsi
allative räjähtäneellesi räjähtäneillesi
essive räjähtäneenäsi räjähtäneinäsi
translative räjähtäneeksesi räjähtäneiksesi
abessive räjähtäneettäsi räjähtäneittäsi
instructive — —
comitative — räjähtäneinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative räjähtäneemme räjähtäneemme
accusative nom. räjähtäneemme räjähtäneemme
gen. räjähtäneemme
genitive räjähtäneemme räjähtäneidemme
räjähtäneittemme
partitive räjähtänyttämme räjähtäneitämme
inessive räjähtäneessämme räjähtäneissämme
elative räjähtäneestämme räjähtäneistämme
illative räjähtäneeseemme räjähtäneisiimme
räjähtäneihimme
adessive räjähtäneellämme räjähtäneillämme
ablative räjähtäneeltämme räjähtäneiltämme
allative räjähtäneellemme räjähtäneillemme
essive räjähtäneenämme räjähtäneinämme
translative räjähtäneeksemme räjähtäneiksemme
abessive räjähtäneettämme räjähtäneittämme
instructive — —
comitative — räjähtäneinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative räjähtäneenne räjähtäneenne
accusative nom. räjähtäneenne räjähtäneenne
gen. räjähtäneenne
genitive räjähtäneenne räjähtäneidenne
räjähtäneittenne
partitive räjähtänyttänne räjähtäneitänne
inessive räjähtäneessänne räjähtäneissänne
elative räjähtäneestänne räjähtäneistänne
illative räjähtäneeseenne räjähtäneisiinne
räjähtäneihinne
adessive räjähtäneellänne räjähtäneillänne
ablative räjähtäneeltänne räjähtäneiltänne
allative räjähtäneellenne räjähtäneillenne
essive räjähtäneenänne räjähtäneinänne
translative räjähtäneeksenne räjähtäneiksenne
abessive räjähtäneettänne räjähtäneittänne
instructive — —
comitative — räjähtäneinenne
third-person possessor
singular plural
nominative räjähtäneensä räjähtäneensä
accusative nom. räjähtäneensä räjähtäneensä
gen. räjähtäneensä
genitive räjähtäneensä räjähtäneidensä
räjähtäneittensä
partitive räjähtänyttään
räjähtänyttänsä		 räjähtäneitään
räjähtäneitänsä
inessive räjähtäneessään
räjähtäneessänsä		 räjähtäneissään
räjähtäneissänsä
elative räjähtäneestään
räjähtäneestänsä		 räjähtäneistään
räjähtäneistänsä
illative räjähtäneeseensä räjähtäneisiinsä
räjähtäneihinsä
adessive räjähtäneellään
räjähtäneellänsä		 räjähtäneillään
räjähtäneillänsä
ablative räjähtäneeltään
räjähtäneeltänsä		 räjähtäneiltään
räjähtäneiltänsä
allative räjähtäneelleen
räjähtäneellensä		 räjähtäneilleen
räjähtäneillensä
essive räjähtäneenään
räjähtäneenänsä		 räjähtäneinään
räjähtäneinänsä
translative räjähtäneekseen
räjähtäneeksensä		 räjähtäneikseen
räjähtäneiksensä
abessive räjähtäneettään
räjähtäneettänsä		 räjähtäneittään
räjähtäneittänsä
instructive — —
comitative — räjähtäneineen
räjähtäneinensä

Synonyms

Participle

räjähtänyt

  1. past active participle of räjähtää
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.