pirskauttaa

Finnish

Etymology

pirska- + -uttaa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpirskɑutːɑːˣ/, [ˈpirs̠kɑ̝ˌut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -utːɑː
  • Syllabification(key): pirs‧ka‧ut‧taa

Verb

pirskauttaa

  1. (transitive) to quickly throw or drop some liquid, to dash

Conjugation

Inflection of pirskauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. pirskautan en pirskauta 1st sing. olen pirskauttanut en ole pirskauttanut
2nd sing. pirskautat et pirskauta 2nd sing. olet pirskauttanut et ole pirskauttanut
3rd sing. pirskauttaa ei pirskauta 3rd sing. on pirskauttanut ei ole pirskauttanut
1st plur. pirskautamme emme pirskauta 1st plur. olemme pirskauttaneet emme ole pirskauttaneet
2nd plur. pirskautatte ette pirskauta 2nd plur. olette pirskauttaneet ette ole pirskauttaneet
3rd plur. pirskauttavat eivät pirskauta 3rd plur. ovat pirskauttaneet eivät ole pirskauttaneet
passive pirskautetaan ei pirskauteta passive on pirskautettu ei ole pirskautettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. pirskautin en pirskauttanut 1st sing. olin pirskauttanut en ollut pirskauttanut
2nd sing. pirskautit et pirskauttanut 2nd sing. olit pirskauttanut et ollut pirskauttanut
3rd sing. pirskautti ei pirskauttanut 3rd sing. oli pirskauttanut ei ollut pirskauttanut
1st plur. pirskautimme emme pirskauttaneet 1st plur. olimme pirskauttaneet emme olleet pirskauttaneet
2nd plur. pirskautitte ette pirskauttaneet 2nd plur. olitte pirskauttaneet ette olleet pirskauttaneet
3rd plur. pirskauttivat eivät pirskauttaneet 3rd plur. olivat pirskauttaneet eivät olleet pirskauttaneet
passive pirskautettiin ei pirskautettu passive oli pirskautettu ei ollut pirskautettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. pirskauttaisin en pirskauttaisi 1st sing. olisin pirskauttanut en olisi pirskauttanut
2nd sing. pirskauttaisit et pirskauttaisi 2nd sing. olisit pirskauttanut et olisi pirskauttanut
3rd sing. pirskauttaisi ei pirskauttaisi 3rd sing. olisi pirskauttanut ei olisi pirskauttanut
1st plur. pirskauttaisimme emme pirskauttaisi 1st plur. olisimme pirskauttaneet emme olisi pirskauttaneet
2nd plur. pirskauttaisitte ette pirskauttaisi 2nd plur. olisitte pirskauttaneet ette olisi pirskauttaneet
3rd plur. pirskauttaisivat eivät pirskauttaisi 3rd plur. olisivat pirskauttaneet eivät olisi pirskauttaneet
passive pirskautettaisiin ei pirskautettaisi passive olisi pirskautettu ei olisi pirskautettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. pirskauta älä pirskauta 2nd sing.
3rd sing. pirskauttakoon älköön pirskauttako 3rd sing. olkoon pirskauttanut älköön olko pirskauttanut
1st plur. pirskauttakaamme älkäämme pirskauttako 1st plur.
2nd plur. pirskauttakaa älkää pirskauttako 2nd plur.
3rd plur. pirskauttakoot älkööt pirskauttako 3rd plur. olkoot pirskauttaneet älkööt olko pirskauttaneet
passive pirskautettakoon älköön pirskautettako passive olkoon pirskautettu älköön olko pirskautettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. pirskauttanen en pirskauttane 1st sing. lienen pirskauttanut en liene pirskauttanut
2nd sing. pirskauttanet et pirskauttane 2nd sing. lienet pirskauttanut et liene pirskauttanut
3rd sing. pirskauttanee ei pirskauttane 3rd sing. lienee pirskauttanut ei liene pirskauttanut
1st plur. pirskauttanemme emme pirskauttane 1st plur. lienemme pirskauttaneet emme liene pirskauttaneet
2nd plur. pirskauttanette ette pirskauttane 2nd plur. lienette pirskauttaneet ette liene pirskauttaneet
3rd plur. pirskauttanevat eivät pirskauttane 3rd plur. lienevät pirskauttaneet eivät liene pirskauttaneet
passive pirskautettaneen ei pirskautettane passive lienee pirskautettu ei liene pirskautettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st pirskauttaa present pirskauttava pirskautettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st pirskauttaakseni pirskauttaaksemme
2nd pirskauttaaksesi pirskauttaaksenne
3rd pirskauttaakseen
pirskauttaaksensa
past pirskauttanut pirskautettu
2nd inessive2 pirskauttaessa pirskautettaessa agent3 pirskauttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st pirskauttaessani pirskauttaessamme
2nd pirskauttaessasi pirskauttaessanne
3rd pirskauttaessaan
pirskauttaessansa
negative pirskauttamaton
instructive pirskauttaen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form pirskauttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive pirskauttamassa
elative pirskauttamasta
illative pirskauttamaan
adessive pirskauttamalla
abessive pirskauttamatta
instructive pirskauttaman pirskautettaman
4th4 verbal noun pirskauttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st pirskauttamaisillani pirskauttamaisillamme
2nd pirskauttamaisillasi pirskauttamaisillanne
3rd pirskauttamaisillaan
pirskauttamaisillansa

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.