noitumus

Ingrian

Etymology

From noitua (to bewitch) + -mus.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈnoi̯tumus/, [ˈno̞i̯tŭmŭz̠]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈnoi̯tumus/, [ˈno̞i̯d̥umuʒ̥]
  • Rhymes: -oi̯tumus
  • Hyphenation: noi‧tu‧mus

Noun

noitumus

  1. bewitching, hexing

Declension

Declension of noitumus (type 2/petos, no gradation)
singular plural
nominative noitumus noitumukset
genitive noitumuksen noitumuksiin
partitive noitumusta, noitumust noitumuksia
illative noitumuksee noitumuksii
inessive noitumuksees noitumuksiis
elative noitumuksest noitumuksist
allative noitumukselle noitumuksille
adessive noitumukseel noitumuksiil
ablative noitumukselt noitumuksilt
translative noitumukseks noitumuksiks
essive noitumuksenna, noitumukseen noitumuksinna, noitumuksiin
exessive1) noitumuksent noitumuksint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 345
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.