neuvo

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *nëuvo. Cognate with Estonian nõu, Ingrian nevvo, Karelian neuvo, Livonian nõ’v and Votic nõvvo.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈneu̯ʋo/, [ˈne̞u̯w(ː)o̞]
  • Rhymes: -euʋo
  • Syllabification(key): neu‧vo

Noun

neuvo

  1. advice
    Annan sinulle neuvon.
    I'll give you a piece of advice.
  2. (chiefly in compounds) means
    kulkuneuvomeans of transportation
    ajoneuvovehicle
Declension
Inflection of neuvo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative neuvo neuvot
genitive neuvon neuvojen
partitive neuvoa neuvoja
illative neuvoon neuvoihin
singular plural
nominative neuvo neuvot
accusative nom. neuvo neuvot
gen. neuvon
genitive neuvon neuvojen
partitive neuvoa neuvoja
inessive neuvossa neuvoissa
elative neuvosta neuvoista
illative neuvoon neuvoihin
adessive neuvolla neuvoilla
ablative neuvolta neuvoilta
allative neuvolle neuvoille
essive neuvona neuvoina
translative neuvoksi neuvoiksi
abessive neuvotta neuvoitta
instructive neuvoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of neuvo (Kotus type 1/valo, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative neuvoni neuvoni
accusative nom. neuvoni neuvoni
gen. neuvoni
genitive neuvoni neuvojeni
partitive neuvoani neuvojani
inessive neuvossani neuvoissani
elative neuvostani neuvoistani
illative neuvooni neuvoihini
adessive neuvollani neuvoillani
ablative neuvoltani neuvoiltani
allative neuvolleni neuvoilleni
essive neuvonani neuvoinani
translative neuvokseni neuvoikseni
abessive neuvottani neuvoittani
instructive
comitative neuvoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative neuvosi neuvosi
accusative nom. neuvosi neuvosi
gen. neuvosi
genitive neuvosi neuvojesi
partitive neuvoasi neuvojasi
inessive neuvossasi neuvoissasi
elative neuvostasi neuvoistasi
illative neuvoosi neuvoihisi
adessive neuvollasi neuvoillasi
ablative neuvoltasi neuvoiltasi
allative neuvollesi neuvoillesi
essive neuvonasi neuvoinasi
translative neuvoksesi neuvoiksesi
abessive neuvottasi neuvoittasi
instructive
comitative neuvoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative neuvomme neuvomme
accusative nom. neuvomme neuvomme
gen. neuvomme
genitive neuvomme neuvojemme
partitive neuvoamme neuvojamme
inessive neuvossamme neuvoissamme
elative neuvostamme neuvoistamme
illative neuvoomme neuvoihimme
adessive neuvollamme neuvoillamme
ablative neuvoltamme neuvoiltamme
allative neuvollemme neuvoillemme
essive neuvonamme neuvoinamme
translative neuvoksemme neuvoiksemme
abessive neuvottamme neuvoittamme
instructive
comitative neuvoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative neuvonne neuvonne
accusative nom. neuvonne neuvonne
gen. neuvonne
genitive neuvonne neuvojenne
partitive neuvoanne neuvojanne
inessive neuvossanne neuvoissanne
elative neuvostanne neuvoistanne
illative neuvoonne neuvoihinne
adessive neuvollanne neuvoillanne
ablative neuvoltanne neuvoiltanne
allative neuvollenne neuvoillenne
essive neuvonanne neuvoinanne
translative neuvoksenne neuvoiksenne
abessive neuvottanne neuvoittanne
instructive
comitative neuvoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative neuvonsa neuvonsa
accusative nom. neuvonsa neuvonsa
gen. neuvonsa
genitive neuvonsa neuvojensa
partitive neuvoaan
neuvoansa
neuvojaan
neuvojansa
inessive neuvossaan
neuvossansa
neuvoissaan
neuvoissansa
elative neuvostaan
neuvostansa
neuvoistaan
neuvoistansa
illative neuvoonsa neuvoihinsa
adessive neuvollaan
neuvollansa
neuvoillaan
neuvoillansa
ablative neuvoltaan
neuvoltansa
neuvoiltaan
neuvoiltansa
allative neuvolleen
neuvollensa
neuvoilleen
neuvoillensa
essive neuvonaan
neuvonansa
neuvoinaan
neuvoinansa
translative neuvokseen
neuvoksensa
neuvoikseen
neuvoiksensa
abessive neuvottaan
neuvottansa
neuvoittaan
neuvoittansa
instructive
comitative neuvoineen
neuvoinensa
Derived terms

Further reading

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈneu̯ʋoˣ/, [ˈne̞u̯w(ː)o̞(ʔ)]
  • Rhymes: -euʋo
  • Syllabification(key): neu‧vo

Verb

neuvo

  1. inflection of neuvoa:
    1. present active indicative connegative
    2. second-person singular present imperative
    3. second-person singular present active imperative connegative
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.