mutkailla

Finnish

Etymology

mutka + -illa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmutkɑi̯lːɑˣ/, [ˈmut̪kɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -utkɑilːɑ
  • Syllabification(key): mut‧kail‧la

Verb

mutkailla

  1. Synonym of mutkitella
  2. (nautical) to yaw (turn back and forth about the vertical axis)

Conjugation

Inflection of mutkailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. mutkailen en mutkaile 1st sing. olen mutkaillut en ole mutkaillut
2nd sing. mutkailet et mutkaile 2nd sing. olet mutkaillut et ole mutkaillut
3rd sing. mutkailee ei mutkaile 3rd sing. on mutkaillut ei ole mutkaillut
1st plur. mutkailemme emme mutkaile 1st plur. olemme mutkailleet emme ole mutkailleet
2nd plur. mutkailette ette mutkaile 2nd plur. olette mutkailleet ette ole mutkailleet
3rd plur. mutkailevat eivät mutkaile 3rd plur. ovat mutkailleet eivät ole mutkailleet
passive mutkaillaan ei mutkailla passive on mutkailtu ei ole mutkailtu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. mutkailin en mutkaillut 1st sing. olin mutkaillut en ollut mutkaillut
2nd sing. mutkailit et mutkaillut 2nd sing. olit mutkaillut et ollut mutkaillut
3rd sing. mutkaili ei mutkaillut 3rd sing. oli mutkaillut ei ollut mutkaillut
1st plur. mutkailimme emme mutkailleet 1st plur. olimme mutkailleet emme olleet mutkailleet
2nd plur. mutkailitte ette mutkailleet 2nd plur. olitte mutkailleet ette olleet mutkailleet
3rd plur. mutkailivat eivät mutkailleet 3rd plur. olivat mutkailleet eivät olleet mutkailleet
passive mutkailtiin ei mutkailtu passive oli mutkailtu ei ollut mutkailtu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. mutkailisin en mutkailisi 1st sing. olisin mutkaillut en olisi mutkaillut
2nd sing. mutkailisit et mutkailisi 2nd sing. olisit mutkaillut et olisi mutkaillut
3rd sing. mutkailisi ei mutkailisi 3rd sing. olisi mutkaillut ei olisi mutkaillut
1st plur. mutkailisimme emme mutkailisi 1st plur. olisimme mutkailleet emme olisi mutkailleet
2nd plur. mutkailisitte ette mutkailisi 2nd plur. olisitte mutkailleet ette olisi mutkailleet
3rd plur. mutkailisivat eivät mutkailisi 3rd plur. olisivat mutkailleet eivät olisi mutkailleet
passive mutkailtaisiin ei mutkailtaisi passive olisi mutkailtu ei olisi mutkailtu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. mutkaile älä mutkaile 2nd sing.
3rd sing. mutkailkoon älköön mutkailko 3rd sing. olkoon mutkaillut älköön olko mutkaillut
1st plur. mutkailkaamme älkäämme mutkailko 1st plur.
2nd plur. mutkailkaa älkää mutkailko 2nd plur.
3rd plur. mutkailkoot älkööt mutkailko 3rd plur. olkoot mutkailleet älkööt olko mutkailleet
passive mutkailtakoon älköön mutkailtako passive olkoon mutkailtu älköön olko mutkailtu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. mutkaillen en mutkaille 1st sing. lienen mutkaillut en liene mutkaillut
2nd sing. mutkaillet et mutkaille 2nd sing. lienet mutkaillut et liene mutkaillut
3rd sing. mutkaillee ei mutkaille 3rd sing. lienee mutkaillut ei liene mutkaillut
1st plur. mutkaillemme emme mutkaille 1st plur. lienemme mutkailleet emme liene mutkailleet
2nd plur. mutkaillette ette mutkaille 2nd plur. lienette mutkailleet ette liene mutkailleet
3rd plur. mutkaillevat eivät mutkaille 3rd plur. lienevät mutkailleet eivät liene mutkailleet
passive mutkailtaneen ei mutkailtane passive lienee mutkailtu ei liene mutkailtu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st mutkailla present mutkaileva mutkailtava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st mutkaillakseni mutkaillaksemme
2nd mutkaillaksesi mutkaillaksenne
3rd mutkaillakseen
mutkaillaksensa
past mutkaillut mutkailtu
2nd inessive2 mutkaillessa mutkailtaessa agent3 mutkailema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st mutkaillessani mutkaillessamme
2nd mutkaillessasi mutkaillessanne
3rd mutkaillessaan
mutkaillessansa
negative mutkailematon
instructive mutkaillen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive mutkailemassa
elative mutkailemasta
illative mutkailemaan
adessive mutkailemalla
abessive mutkailematta
instructive mutkaileman mutkailtaman
4th4 verbal noun mutkaileminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st mutkailemaisillani mutkailemaisillamme
2nd mutkailemaisillasi mutkailemaisillanne
3rd mutkailemaisillaan
mutkailemaisillansa

Derived terms

  • mutkailu
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.