monialaistua

Finnish

Etymology

monialainen + -tua

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmoniˌɑlɑi̯stuɑˣ/, [ˈmo̞niˌɑ̝lɑ̝i̯s̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): mo‧ni‧a‧lais‧tu‧a

Verb

monialaistua

  1. (intransitive) to become multidisciplinary or cross-sectoral

Conjugation

Inflection of monialaistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. monialaistun en monialaistu 1st sing. olen monialaistunut en ole monialaistunut
2nd sing. monialaistut et monialaistu 2nd sing. olet monialaistunut et ole monialaistunut
3rd sing. monialaistuu ei monialaistu 3rd sing. on monialaistunut ei ole monialaistunut
1st plur. monialaistumme emme monialaistu 1st plur. olemme monialaistuneet emme ole monialaistuneet
2nd plur. monialaistutte ette monialaistu 2nd plur. olette monialaistuneet ette ole monialaistuneet
3rd plur. monialaistuvat eivät monialaistu 3rd plur. ovat monialaistuneet eivät ole monialaistuneet
passive monialaistutaan ei monialaistuta passive on monialaistuttu ei ole monialaistuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. monialaistuin en monialaistunut 1st sing. olin monialaistunut en ollut monialaistunut
2nd sing. monialaistuit et monialaistunut 2nd sing. olit monialaistunut et ollut monialaistunut
3rd sing. monialaistui ei monialaistunut 3rd sing. oli monialaistunut ei ollut monialaistunut
1st plur. monialaistuimme emme monialaistuneet 1st plur. olimme monialaistuneet emme olleet monialaistuneet
2nd plur. monialaistuitte ette monialaistuneet 2nd plur. olitte monialaistuneet ette olleet monialaistuneet
3rd plur. monialaistuivat eivät monialaistuneet 3rd plur. olivat monialaistuneet eivät olleet monialaistuneet
passive monialaistuttiin ei monialaistuttu passive oli monialaistuttu ei ollut monialaistuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. monialaistuisin en monialaistuisi 1st sing. olisin monialaistunut en olisi monialaistunut
2nd sing. monialaistuisit et monialaistuisi 2nd sing. olisit monialaistunut et olisi monialaistunut
3rd sing. monialaistuisi ei monialaistuisi 3rd sing. olisi monialaistunut ei olisi monialaistunut
1st plur. monialaistuisimme emme monialaistuisi 1st plur. olisimme monialaistuneet emme olisi monialaistuneet
2nd plur. monialaistuisitte ette monialaistuisi 2nd plur. olisitte monialaistuneet ette olisi monialaistuneet
3rd plur. monialaistuisivat eivät monialaistuisi 3rd plur. olisivat monialaistuneet eivät olisi monialaistuneet
passive monialaistuttaisiin ei monialaistuttaisi passive olisi monialaistuttu ei olisi monialaistuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. monialaistu älä monialaistu 2nd sing.
3rd sing. monialaistukoon älköön monialaistuko 3rd sing. olkoon monialaistunut älköön olko monialaistunut
1st plur. monialaistukaamme älkäämme monialaistuko 1st plur.
2nd plur. monialaistukaa älkää monialaistuko 2nd plur.
3rd plur. monialaistukoot älkööt monialaistuko 3rd plur. olkoot monialaistuneet älkööt olko monialaistuneet
passive monialaistuttakoon älköön monialaistuttako passive olkoon monialaistuttu älköön olko monialaistuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. monialaistunen en monialaistune 1st sing. lienen monialaistunut en liene monialaistunut
2nd sing. monialaistunet et monialaistune 2nd sing. lienet monialaistunut et liene monialaistunut
3rd sing. monialaistunee ei monialaistune 3rd sing. lienee monialaistunut ei liene monialaistunut
1st plur. monialaistunemme emme monialaistune 1st plur. lienemme monialaistuneet emme liene monialaistuneet
2nd plur. monialaistunette ette monialaistune 2nd plur. lienette monialaistuneet ette liene monialaistuneet
3rd plur. monialaistunevat eivät monialaistune 3rd plur. lienevät monialaistuneet eivät liene monialaistuneet
passive monialaistuttaneen ei monialaistuttane passive lienee monialaistuttu ei liene monialaistuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st monialaistua present monialaistuva monialaistuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st monialaistuakseni monialaistuaksemme
2nd monialaistuaksesi monialaistuaksenne
3rd monialaistuakseen
monialaistuaksensa
past monialaistunut monialaistuttu
2nd inessive2 monialaistuessa monialaistuttaessa agent3 monialaistuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st monialaistuessani monialaistuessamme
2nd monialaistuessasi monialaistuessanne
3rd monialaistuessaan
monialaistuessansa
negative monialaistumaton
instructive monialaistuen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive monialaistumassa
elative monialaistumasta
illative monialaistumaan
adessive monialaistumalla
abessive monialaistumatta
instructive monialaistuman monialaistuttaman
4th4 verbal noun monialaistuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st monialaistumaisillani monialaistumaisillamme
2nd monialaistumaisillasi monialaistumaisillanne
3rd monialaistumaisillaan
monialaistumaisillansa

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.