moitteeton

Finnish

Etymology

moite + -ton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmoi̯tːeːton/, [ˈmo̞i̯t̪ːe̞ːt̪o̞n]
  • Rhymes: -oitːeːton
  • Syllabification(key): moit‧tee‧ton

Adjective

moitteeton (comparative moitteettomampi, superlative moitteettomin)

  1. flawless, immaculate
  2. irreproachable, blameless

Declension

Inflection of moitteeton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative moitteeton moitteettomat
genitive moitteettoman moitteettomien
partitive moitteetonta moitteettomia
illative moitteettomaan moitteettomiin
singular plural
nominative moitteeton moitteettomat
accusative nom. moitteeton moitteettomat
gen. moitteettoman
genitive moitteettoman moitteettomien
moitteetontenrare
partitive moitteetonta moitteettomia
inessive moitteettomassa moitteettomissa
elative moitteettomasta moitteettomista
illative moitteettomaan moitteettomiin
adessive moitteettomalla moitteettomilla
ablative moitteettomalta moitteettomilta
allative moitteettomalle moitteettomille
essive moitteettomana moitteettomina
translative moitteettomaksi moitteettomiksi
abessive moitteettomatta moitteettomitta
instructive moitteettomin
comitative moitteettomine
Possessive forms of moitteeton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative moitteettomani moitteettomani
accusative nom. moitteettomani moitteettomani
gen. moitteettomani
genitive moitteettomani moitteettomieni
moitteetontenirare
partitive moitteetontani moitteettomiani
inessive moitteettomassani moitteettomissani
elative moitteettomastani moitteettomistani
illative moitteettomaani moitteettomiini
adessive moitteettomallani moitteettomillani
ablative moitteettomaltani moitteettomiltani
allative moitteettomalleni moitteettomilleni
essive moitteettomanani moitteettominani
translative moitteettomakseni moitteettomikseni
abessive moitteettomattani moitteettomittani
instructive
comitative moitteettomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative moitteettomasi moitteettomasi
accusative nom. moitteettomasi moitteettomasi
gen. moitteettomasi
genitive moitteettomasi moitteettomiesi
moitteetontesirare
partitive moitteetontasi moitteettomiasi
inessive moitteettomassasi moitteettomissasi
elative moitteettomastasi moitteettomistasi
illative moitteettomaasi moitteettomiisi
adessive moitteettomallasi moitteettomillasi
ablative moitteettomaltasi moitteettomiltasi
allative moitteettomallesi moitteettomillesi
essive moitteettomanasi moitteettominasi
translative moitteettomaksesi moitteettomiksesi
abessive moitteettomattasi moitteettomittasi
instructive
comitative moitteettominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative moitteettomamme moitteettomamme
accusative nom. moitteettomamme moitteettomamme
gen. moitteettomamme
genitive moitteettomamme moitteettomiemme
moitteetontemmerare
partitive moitteetontamme moitteettomiamme
inessive moitteettomassamme moitteettomissamme
elative moitteettomastamme moitteettomistamme
illative moitteettomaamme moitteettomiimme
adessive moitteettomallamme moitteettomillamme
ablative moitteettomaltamme moitteettomiltamme
allative moitteettomallemme moitteettomillemme
essive moitteettomanamme moitteettominamme
translative moitteettomaksemme moitteettomiksemme
abessive moitteettomattamme moitteettomittamme
instructive
comitative moitteettominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative moitteettomanne moitteettomanne
accusative nom. moitteettomanne moitteettomanne
gen. moitteettomanne
genitive moitteettomanne moitteettomienne
moitteetontennerare
partitive moitteetontanne moitteettomianne
inessive moitteettomassanne moitteettomissanne
elative moitteettomastanne moitteettomistanne
illative moitteettomaanne moitteettomiinne
adessive moitteettomallanne moitteettomillanne
ablative moitteettomaltanne moitteettomiltanne
allative moitteettomallenne moitteettomillenne
essive moitteettomananne moitteettominanne
translative moitteettomaksenne moitteettomiksenne
abessive moitteettomattanne moitteettomittanne
instructive
comitative moitteettominenne
third-person possessor
singular plural
nominative moitteettomansa moitteettomansa
accusative nom. moitteettomansa moitteettomansa
gen. moitteettomansa
genitive moitteettomansa moitteettomiensa
moitteetontensarare
partitive moitteetontaan
moitteetontansa
moitteettomiaan
moitteettomiansa
inessive moitteettomassaan
moitteettomassansa
moitteettomissaan
moitteettomissansa
elative moitteettomastaan
moitteettomastansa
moitteettomistaan
moitteettomistansa
illative moitteettomaansa moitteettomiinsa
adessive moitteettomallaan
moitteettomallansa
moitteettomillaan
moitteettomillansa
ablative moitteettomaltaan
moitteettomaltansa
moitteettomiltaan
moitteettomiltansa
allative moitteettomalleen
moitteettomallensa
moitteettomilleen
moitteettomillensa
essive moitteettomanaan
moitteettomanansa
moitteettominaan
moitteettominansa
translative moitteettomakseen
moitteettomaksensa
moitteettomikseen
moitteettomiksensa
abessive moitteettomattaan
moitteettomattansa
moitteettomittaan
moitteettomittansa
instructive
comitative moitteettomineen
moitteettominensa

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.