merenkulkusäännöt

Finnish

Etymology

merenkulku + säännöt

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmerenˌkulkuˌsæːnːøt/, [ˈme̞re̞ŋˌkulkuˌs̠æːnːø̞t̪]
  • Rhymes: -æːnːøt
  • Syllabification(key): me‧ren‧kul‧ku‧sään‧nöt

Noun

merenkulkusäännöt pl

  1. rules of the road for seafaring, rules of navigation

Declension

Inflection of merenkulkusäännöt (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative merenkulkusäännöt
genitive merenkulkusääntöjen
partitive merenkulkusääntöjä
illative merenkulkusääntöihin
singular plural
nominative merenkulkusäännöt
accusative nom. merenkulkusäännöt
gen.
genitive merenkulkusääntöjen
partitive merenkulkusääntöjä
inessive merenkulkusäännöissä
elative merenkulkusäännöistä
illative merenkulkusääntöihin
adessive merenkulkusäännöillä
ablative merenkulkusäännöiltä
allative merenkulkusäännöille
essive merenkulkusääntöinä
translative merenkulkusäännöiksi
abessive merenkulkusäännöittä
instructive merenkulkusäännöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of merenkulkusäännöt (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative merenkulkusääntöni
accusative nom. merenkulkusääntöni
gen.
genitive merenkulkusääntöjeni
partitive merenkulkusääntöjäni
inessive merenkulkusäännöissäni
elative merenkulkusäännöistäni
illative merenkulkusääntöihini
adessive merenkulkusäännöilläni
ablative merenkulkusäännöiltäni
allative merenkulkusäännöilleni
essive merenkulkusääntöinäni
translative merenkulkusäännöikseni
abessive merenkulkusäännöittäni
instructive
comitative merenkulkusääntöineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative merenkulkusääntösi
accusative nom. merenkulkusääntösi
gen.
genitive merenkulkusääntöjesi
partitive merenkulkusääntöjäsi
inessive merenkulkusäännöissäsi
elative merenkulkusäännöistäsi
illative merenkulkusääntöihisi
adessive merenkulkusäännöilläsi
ablative merenkulkusäännöiltäsi
allative merenkulkusäännöillesi
essive merenkulkusääntöinäsi
translative merenkulkusäännöiksesi
abessive merenkulkusäännöittäsi
instructive
comitative merenkulkusääntöinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative merenkulkusääntömme
accusative nom. merenkulkusääntömme
gen.
genitive merenkulkusääntöjemme
partitive merenkulkusääntöjämme
inessive merenkulkusäännöissämme
elative merenkulkusäännöistämme
illative merenkulkusääntöihimme
adessive merenkulkusäännöillämme
ablative merenkulkusäännöiltämme
allative merenkulkusäännöillemme
essive merenkulkusääntöinämme
translative merenkulkusäännöiksemme
abessive merenkulkusäännöittämme
instructive
comitative merenkulkusääntöinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative merenkulkusääntönne
accusative nom. merenkulkusääntönne
gen.
genitive merenkulkusääntöjenne
partitive merenkulkusääntöjänne
inessive merenkulkusäännöissänne
elative merenkulkusäännöistänne
illative merenkulkusääntöihinne
adessive merenkulkusäännöillänne
ablative merenkulkusäännöiltänne
allative merenkulkusäännöillenne
essive merenkulkusääntöinänne
translative merenkulkusäännöiksenne
abessive merenkulkusäännöittänne
instructive
comitative merenkulkusääntöinenne
third-person possessor
singular plural
nominative merenkulkusääntönsä
accusative nom. merenkulkusääntönsä
gen.
genitive merenkulkusääntöjensä
partitive merenkulkusääntöjään
merenkulkusääntöjänsä
inessive merenkulkusäännöissään
merenkulkusäännöissänsä
elative merenkulkusäännöistään
merenkulkusäännöistänsä
illative merenkulkusääntöihinsä
adessive merenkulkusäännöillään
merenkulkusäännöillänsä
ablative merenkulkusäännöiltään
merenkulkusäännöiltänsä
allative merenkulkusäännöilleen
merenkulkusäännöillensä
essive merenkulkusääntöinään
merenkulkusääntöinänsä
translative merenkulkusäännöikseen
merenkulkusäännöiksensä
abessive merenkulkusäännöittään
merenkulkusäännöittänsä
instructive
comitative merenkulkusääntöineen
merenkulkusääntöinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.