loppuviikko

loppu (“end”) +‎ viikko (“week”)

• IPA^(key): /ˈlopːuˌʋiːkːo/, [ˈlo̞pːuˌʋiːkːo̞]
• Rhymes: -iːkːo
• Syllabification^(key): lop‧pu‧viik‧ko

loppuviikko

1. the end or second half of a week, usually understood to refer to a working week, so including Thursday and Friday, sometimes Wednesday

   Tällä viikolla ei ole juuri ollut asiakkaita; toivottavasti loppuviikko on vilkkaampi.

   This week there have hardly been any customers; let's hope the end of the week will be busier.

2. (with locative cases) late (this, next, last) week

   loppuviikolla ― (in/on) late in the week

   loppuviikosta ― from late in this week

3. (in the plural) any of the last weeks of a longer period of time

   Loppuviikot olivat ikäviä, kun ei enää ollut mitään tekemistä.

   The last weeks were boring as there was nothing left to do.

4. (in accusative) (the) rest of the week

   Kauppa onkin sitten loppuviikon kiinni.

   The store will be closed for the rest of the week after all.

• (last weeks of a longer period of time): viimeiset viikot

• alkuviikko

• keskiviikko
• viikonloppu

• “loppuviikko”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03