laikuttaa

Finnish

Etymology

laikku + -ttaa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈlɑi̯kutːɑːˣ/, [ˈlɑ̝i̯kut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑikutːɑː
  • Syllabification(key): lai‧kut‧taa

Verb

laikuttaa

  1. (transitive, forestry) to remove sections of topsoil in patches or spots, to screef

Conjugation

Inflection of laikuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. laikutan en laikuta 1st sing. olen laikuttanut en ole laikuttanut
2nd sing. laikutat et laikuta 2nd sing. olet laikuttanut et ole laikuttanut
3rd sing. laikuttaa ei laikuta 3rd sing. on laikuttanut ei ole laikuttanut
1st plur. laikutamme emme laikuta 1st plur. olemme laikuttaneet emme ole laikuttaneet
2nd plur. laikutatte ette laikuta 2nd plur. olette laikuttaneet ette ole laikuttaneet
3rd plur. laikuttavat eivät laikuta 3rd plur. ovat laikuttaneet eivät ole laikuttaneet
passive laikutetaan ei laikuteta passive on laikutettu ei ole laikutettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. laikutin en laikuttanut 1st sing. olin laikuttanut en ollut laikuttanut
2nd sing. laikutit et laikuttanut 2nd sing. olit laikuttanut et ollut laikuttanut
3rd sing. laikutti ei laikuttanut 3rd sing. oli laikuttanut ei ollut laikuttanut
1st plur. laikutimme emme laikuttaneet 1st plur. olimme laikuttaneet emme olleet laikuttaneet
2nd plur. laikutitte ette laikuttaneet 2nd plur. olitte laikuttaneet ette olleet laikuttaneet
3rd plur. laikuttivat eivät laikuttaneet 3rd plur. olivat laikuttaneet eivät olleet laikuttaneet
passive laikutettiin ei laikutettu passive oli laikutettu ei ollut laikutettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. laikuttaisin en laikuttaisi 1st sing. olisin laikuttanut en olisi laikuttanut
2nd sing. laikuttaisit et laikuttaisi 2nd sing. olisit laikuttanut et olisi laikuttanut
3rd sing. laikuttaisi ei laikuttaisi 3rd sing. olisi laikuttanut ei olisi laikuttanut
1st plur. laikuttaisimme emme laikuttaisi 1st plur. olisimme laikuttaneet emme olisi laikuttaneet
2nd plur. laikuttaisitte ette laikuttaisi 2nd plur. olisitte laikuttaneet ette olisi laikuttaneet
3rd plur. laikuttaisivat eivät laikuttaisi 3rd plur. olisivat laikuttaneet eivät olisi laikuttaneet
passive laikutettaisiin ei laikutettaisi passive olisi laikutettu ei olisi laikutettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. laikuta älä laikuta 2nd sing.
3rd sing. laikuttakoon älköön laikuttako 3rd sing. olkoon laikuttanut älköön olko laikuttanut
1st plur. laikuttakaamme älkäämme laikuttako 1st plur.
2nd plur. laikuttakaa älkää laikuttako 2nd plur.
3rd plur. laikuttakoot älkööt laikuttako 3rd plur. olkoot laikuttaneet älkööt olko laikuttaneet
passive laikutettakoon älköön laikutettako passive olkoon laikutettu älköön olko laikutettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. laikuttanen en laikuttane 1st sing. lienen laikuttanut en liene laikuttanut
2nd sing. laikuttanet et laikuttane 2nd sing. lienet laikuttanut et liene laikuttanut
3rd sing. laikuttanee ei laikuttane 3rd sing. lienee laikuttanut ei liene laikuttanut
1st plur. laikuttanemme emme laikuttane 1st plur. lienemme laikuttaneet emme liene laikuttaneet
2nd plur. laikuttanette ette laikuttane 2nd plur. lienette laikuttaneet ette liene laikuttaneet
3rd plur. laikuttanevat eivät laikuttane 3rd plur. lienevät laikuttaneet eivät liene laikuttaneet
passive laikutettaneen ei laikutettane passive lienee laikutettu ei liene laikutettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st laikuttaa present laikuttava laikutettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st laikuttaakseni laikuttaaksemme
2nd laikuttaaksesi laikuttaaksenne
3rd laikuttaakseen
laikuttaaksensa
past laikuttanut laikutettu
2nd inessive2 laikuttaessa laikutettaessa agent3 laikuttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st laikuttaessani laikuttaessamme
2nd laikuttaessasi laikuttaessanne
3rd laikuttaessaan
laikuttaessansa
negative laikuttamaton
instructive laikuttaen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form laikuttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive laikuttamassa
elative laikuttamasta
illative laikuttamaan
adessive laikuttamalla
abessive laikuttamatta
instructive laikuttaman laikutettaman
4th4 verbal noun laikuttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st laikuttamaisillani laikuttamaisillamme
2nd laikuttamaisillasi laikuttamaisillanne
3rd laikuttamaisillaan
laikuttamaisillansa

Derived terms

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.