kuuluttaminen

Finnish

Etymology

kuuluttaa + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkuːlutːɑminen/, [ˈkuːlut̪ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): kuu‧lut‧ta‧mi‧nen

Noun

kuuluttaminen

  1. verbal noun of kuuluttaa
    1. announcing

Declension

Inflection of kuuluttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kuuluttaminen kuuluttamiset
genitive kuuluttamisen kuuluttamisten
kuuluttamisien
partitive kuuluttamista kuuluttamisia
illative kuuluttamiseen kuuluttamisiin
singular plural
nominative kuuluttaminen kuuluttamiset
accusative nom. kuuluttaminen kuuluttamiset
gen. kuuluttamisen
genitive kuuluttamisen kuuluttamisten
kuuluttamisien
partitive kuuluttamista kuuluttamisia
inessive kuuluttamisessa kuuluttamisissa
elative kuuluttamisesta kuuluttamisista
illative kuuluttamiseen kuuluttamisiin
adessive kuuluttamisella kuuluttamisilla
ablative kuuluttamiselta kuuluttamisilta
allative kuuluttamiselle kuuluttamisille
essive kuuluttamisena kuuluttamisina
translative kuuluttamiseksi kuuluttamisiksi
instructive kuuluttamisin
abessive kuuluttamisetta kuuluttamisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kuuluttaminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kuuluttamiseni kuuluttamiseni
accusative nom. kuuluttamiseni kuuluttamiseni
gen. kuuluttamiseni
genitive kuuluttamiseni kuuluttamisteni
kuuluttamisieni
partitive kuuluttamistani kuuluttamisiani
inessive kuuluttamisessani kuuluttamisissani
elative kuuluttamisestani kuuluttamisistani
illative kuuluttamiseeni kuuluttamisiini
adessive kuuluttamisellani kuuluttamisillani
ablative kuuluttamiseltani kuuluttamisiltani
allative kuuluttamiselleni kuuluttamisilleni
essive kuuluttamisenani kuuluttamisinani
translative kuuluttamisekseni kuuluttamisikseni
instructive
abessive kuuluttamisettani kuuluttamisittani
comitative kuuluttamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kuuluttamisesi kuuluttamisesi
accusative nom. kuuluttamisesi kuuluttamisesi
gen. kuuluttamisesi
genitive kuuluttamisesi kuuluttamistesi
kuuluttamisiesi
partitive kuuluttamistasi kuuluttamisiasi
inessive kuuluttamisessasi kuuluttamisissasi
elative kuuluttamisestasi kuuluttamisistasi
illative kuuluttamiseesi kuuluttamisiisi
adessive kuuluttamisellasi kuuluttamisillasi
ablative kuuluttamiseltasi kuuluttamisiltasi
allative kuuluttamisellesi kuuluttamisillesi
essive kuuluttamisenasi kuuluttamisinasi
translative kuuluttamiseksesi kuuluttamisiksesi
instructive
abessive kuuluttamisettasi kuuluttamisittasi
comitative kuuluttamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kuuluttamisemme kuuluttamisemme
accusative nom. kuuluttamisemme kuuluttamisemme
gen. kuuluttamisemme
genitive kuuluttamisemme kuuluttamistemme
kuuluttamisiemme
partitive kuuluttamistamme kuuluttamisiamme
inessive kuuluttamisessamme kuuluttamisissamme
elative kuuluttamisestamme kuuluttamisistamme
illative kuuluttamiseemme kuuluttamisiimme
adessive kuuluttamisellamme kuuluttamisillamme
ablative kuuluttamiseltamme kuuluttamisiltamme
allative kuuluttamisellemme kuuluttamisillemme
essive kuuluttamisenamme kuuluttamisinamme
translative kuuluttamiseksemme kuuluttamisiksemme
instructive
abessive kuuluttamisettamme kuuluttamisittamme
comitative kuuluttamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kuuluttamisenne kuuluttamisenne
accusative nom. kuuluttamisenne kuuluttamisenne
gen. kuuluttamisenne
genitive kuuluttamisenne kuuluttamistenne
kuuluttamisienne
partitive kuuluttamistanne kuuluttamisianne
inessive kuuluttamisessanne kuuluttamisissanne
elative kuuluttamisestanne kuuluttamisistanne
illative kuuluttamiseenne kuuluttamisiinne
adessive kuuluttamisellanne kuuluttamisillanne
ablative kuuluttamiseltanne kuuluttamisiltanne
allative kuuluttamisellenne kuuluttamisillenne
essive kuuluttamisenanne kuuluttamisinanne
translative kuuluttamiseksenne kuuluttamisiksenne
instructive
abessive kuuluttamisettanne kuuluttamisittanne
comitative kuuluttamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kuuluttamisensa kuuluttamisensa
accusative nom. kuuluttamisensa kuuluttamisensa
gen. kuuluttamisensa
genitive kuuluttamisensa kuuluttamistensa
kuuluttamisiensa
partitive kuuluttamistaan
kuuluttamistansa
kuuluttamisiaan
kuuluttamisiansa
inessive kuuluttamisessaan
kuuluttamisessansa
kuuluttamisissaan
kuuluttamisissansa
elative kuuluttamisestaan
kuuluttamisestansa
kuuluttamisistaan
kuuluttamisistansa
illative kuuluttamiseensa kuuluttamisiinsa
adessive kuuluttamisellaan
kuuluttamisellansa
kuuluttamisillaan
kuuluttamisillansa
ablative kuuluttamiseltaan
kuuluttamiseltansa
kuuluttamisiltaan
kuuluttamisiltansa
allative kuuluttamiselleen
kuuluttamisellensa
kuuluttamisilleen
kuuluttamisillensa
essive kuuluttamisenaan
kuuluttamisenansa
kuuluttamisinaan
kuuluttamisinansa
translative kuuluttamisekseen
kuuluttamiseksensa
kuuluttamisikseen
kuuluttamisiksensa
instructive
abessive kuuluttamisettaan
kuuluttamisettansa
kuuluttamisittaan
kuuluttamisittansa
comitative kuuluttamisineen
kuuluttamisinensa

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.