kipittää

Finnish

Etymology

kipata + -ittää

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkipitːæːˣ/, [ˈk̟ipit̪ːæː(ʔ)]
  • Rhymes: -ipitːæː
  • Syllabification(key): ki‧pit‧tää

Verb

kipittää

  1. (intransitive) To scuttle, scurry, skitter.

Conjugation

Inflection of kipittää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kipitän en kipitä 1st sing. olen kipittänyt en ole kipittänyt
2nd sing. kipität et kipitä 2nd sing. olet kipittänyt et ole kipittänyt
3rd sing. kipittää ei kipitä 3rd sing. on kipittänyt ei ole kipittänyt
1st plur. kipitämme emme kipitä 1st plur. olemme kipittäneet emme ole kipittäneet
2nd plur. kipitätte ette kipitä 2nd plur. olette kipittäneet ette ole kipittäneet
3rd plur. kipittävät eivät kipitä 3rd plur. ovat kipittäneet eivät ole kipittäneet
passive kipitetään ei kipitetä passive on kipitetty ei ole kipitetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kipitin en kipittänyt 1st sing. olin kipittänyt en ollut kipittänyt
2nd sing. kipitit et kipittänyt 2nd sing. olit kipittänyt et ollut kipittänyt
3rd sing. kipitti ei kipittänyt 3rd sing. oli kipittänyt ei ollut kipittänyt
1st plur. kipitimme emme kipittäneet 1st plur. olimme kipittäneet emme olleet kipittäneet
2nd plur. kipititte ette kipittäneet 2nd plur. olitte kipittäneet ette olleet kipittäneet
3rd plur. kipittivät eivät kipittäneet 3rd plur. olivat kipittäneet eivät olleet kipittäneet
passive kipitettiin ei kipitetty passive oli kipitetty ei ollut kipitetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kipittäisin en kipittäisi 1st sing. olisin kipittänyt en olisi kipittänyt
2nd sing. kipittäisit et kipittäisi 2nd sing. olisit kipittänyt et olisi kipittänyt
3rd sing. kipittäisi ei kipittäisi 3rd sing. olisi kipittänyt ei olisi kipittänyt
1st plur. kipittäisimme emme kipittäisi 1st plur. olisimme kipittäneet emme olisi kipittäneet
2nd plur. kipittäisitte ette kipittäisi 2nd plur. olisitte kipittäneet ette olisi kipittäneet
3rd plur. kipittäisivät eivät kipittäisi 3rd plur. olisivat kipittäneet eivät olisi kipittäneet
passive kipitettäisiin ei kipitettäisi passive olisi kipitetty ei olisi kipitetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kipitä älä kipitä 2nd sing.
3rd sing. kipittäköön älköön kipittäkö 3rd sing. olkoon kipittänyt älköön olko kipittänyt
1st plur. kipittäkäämme älkäämme kipittäkö 1st plur.
2nd plur. kipittäkää älkää kipittäkö 2nd plur.
3rd plur. kipittäkööt älkööt kipittäkö 3rd plur. olkoot kipittäneet älkööt olko kipittäneet
passive kipitettäköön älköön kipitettäkö passive olkoon kipitetty älköön olko kipitetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kipittänen en kipittäne 1st sing. lienen kipittänyt en liene kipittänyt
2nd sing. kipittänet et kipittäne 2nd sing. lienet kipittänyt et liene kipittänyt
3rd sing. kipittänee ei kipittäne 3rd sing. lienee kipittänyt ei liene kipittänyt
1st plur. kipittänemme emme kipittäne 1st plur. lienemme kipittäneet emme liene kipittäneet
2nd plur. kipittänette ette kipittäne 2nd plur. lienette kipittäneet ette liene kipittäneet
3rd plur. kipittänevät eivät kipittäne 3rd plur. lienevät kipittäneet eivät liene kipittäneet
passive kipitettäneen ei kipitettäne passive lienee kipitetty ei liene kipitetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kipittää present kipittävä kipitettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kipittääkseni kipittääksemme
2nd kipittääksesi kipittääksenne
3rd kipittääkseen
kipittääksensä
past kipittänyt kipitetty
2nd inessive2 kipittäessä kipitettäessä agent3 kipittämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kipittäessäni kipittäessämme
2nd kipittäessäsi kipittäessänne
3rd kipittäessään
kipittäessänsä
negative kipittämätön
instructive kipittäen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form kipittää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive kipittämässä
elative kipittämästä
illative kipittämään
adessive kipittämällä
abessive kipittämättä
instructive kipittämän kipitettämän
4th4 verbal noun kipittäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kipittämäisilläni kipittämäisillämme
2nd kipittämäisilläsi kipittämäisillänne
3rd kipittämäisillään
kipittämäisillänsä

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.