kikkailla

Finnish

Etymology

kikka + -illa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkikːɑi̯lːɑˣ/, [ˈk̟ikːɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ikːɑilːɑ
  • Syllabification(key): kik‧kail‧la

Verb

kikkailla (informal)

  1. to trick, to get clever or creative with something

Conjugation

Inflection of kikkailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kikkailen en kikkaile 1st sing. olen kikkaillut en ole kikkaillut
2nd sing. kikkailet et kikkaile 2nd sing. olet kikkaillut et ole kikkaillut
3rd sing. kikkailee ei kikkaile 3rd sing. on kikkaillut ei ole kikkaillut
1st plur. kikkailemme emme kikkaile 1st plur. olemme kikkailleet emme ole kikkailleet
2nd plur. kikkailette ette kikkaile 2nd plur. olette kikkailleet ette ole kikkailleet
3rd plur. kikkailevat eivät kikkaile 3rd plur. ovat kikkailleet eivät ole kikkailleet
passive kikkaillaan ei kikkailla passive on kikkailtu ei ole kikkailtu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kikkailin en kikkaillut 1st sing. olin kikkaillut en ollut kikkaillut
2nd sing. kikkailit et kikkaillut 2nd sing. olit kikkaillut et ollut kikkaillut
3rd sing. kikkaili ei kikkaillut 3rd sing. oli kikkaillut ei ollut kikkaillut
1st plur. kikkailimme emme kikkailleet 1st plur. olimme kikkailleet emme olleet kikkailleet
2nd plur. kikkailitte ette kikkailleet 2nd plur. olitte kikkailleet ette olleet kikkailleet
3rd plur. kikkailivat eivät kikkailleet 3rd plur. olivat kikkailleet eivät olleet kikkailleet
passive kikkailtiin ei kikkailtu passive oli kikkailtu ei ollut kikkailtu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kikkailisin en kikkailisi 1st sing. olisin kikkaillut en olisi kikkaillut
2nd sing. kikkailisit et kikkailisi 2nd sing. olisit kikkaillut et olisi kikkaillut
3rd sing. kikkailisi ei kikkailisi 3rd sing. olisi kikkaillut ei olisi kikkaillut
1st plur. kikkailisimme emme kikkailisi 1st plur. olisimme kikkailleet emme olisi kikkailleet
2nd plur. kikkailisitte ette kikkailisi 2nd plur. olisitte kikkailleet ette olisi kikkailleet
3rd plur. kikkailisivat eivät kikkailisi 3rd plur. olisivat kikkailleet eivät olisi kikkailleet
passive kikkailtaisiin ei kikkailtaisi passive olisi kikkailtu ei olisi kikkailtu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kikkaile älä kikkaile 2nd sing.
3rd sing. kikkailkoon älköön kikkailko 3rd sing. olkoon kikkaillut älköön olko kikkaillut
1st plur. kikkailkaamme älkäämme kikkailko 1st plur.
2nd plur. kikkailkaa älkää kikkailko 2nd plur.
3rd plur. kikkailkoot älkööt kikkailko 3rd plur. olkoot kikkailleet älkööt olko kikkailleet
passive kikkailtakoon älköön kikkailtako passive olkoon kikkailtu älköön olko kikkailtu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kikkaillen en kikkaille 1st sing. lienen kikkaillut en liene kikkaillut
2nd sing. kikkaillet et kikkaille 2nd sing. lienet kikkaillut et liene kikkaillut
3rd sing. kikkaillee ei kikkaille 3rd sing. lienee kikkaillut ei liene kikkaillut
1st plur. kikkaillemme emme kikkaille 1st plur. lienemme kikkailleet emme liene kikkailleet
2nd plur. kikkaillette ette kikkaille 2nd plur. lienette kikkailleet ette liene kikkailleet
3rd plur. kikkaillevat eivät kikkaille 3rd plur. lienevät kikkailleet eivät liene kikkailleet
passive kikkailtaneen ei kikkailtane passive lienee kikkailtu ei liene kikkailtu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kikkailla present kikkaileva kikkailtava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kikkaillakseni kikkaillaksemme
2nd kikkaillaksesi kikkaillaksenne
3rd kikkaillakseen
kikkaillaksensa
past kikkaillut kikkailtu
2nd inessive2 kikkaillessa kikkailtaessa agent3 kikkailema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kikkaillessani kikkaillessamme
2nd kikkaillessasi kikkaillessanne
3rd kikkaillessaan
kikkaillessansa
negative kikkailematon
instructive kikkaillen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive kikkailemassa
elative kikkailemasta
illative kikkailemaan
adessive kikkailemalla
abessive kikkailematta
instructive kikkaileman kikkailtaman
4th4 verbal noun kikkaileminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kikkailemaisillani kikkailemaisillamme
2nd kikkailemaisillasi kikkailemaisillanne
3rd kikkailemaisillaan
kikkailemaisillansa

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.