kiistettävä

Finnish

Etymology

From kiistää + -ttävä (present passive participle).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkiːstetːæʋæ/, [ˈk̟iːs̠te̞t̪ˌt̪æʋæ]
  • Rhymes: -æʋæ
  • Syllabification(key): kiis‧tet‧tä‧vä

Adjective

kiistettävä (comparative kiistettävämpi, superlative kiistettävin)

  1. deniable, refutable

Declension

Inflection of kiistettävä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kiistettävä kiistettävät
genitive kiistettävän kiistettävien
partitive kiistettävää kiistettäviä
illative kiistettävään kiistettäviin
singular plural
nominative kiistettävä kiistettävät
accusative nom. kiistettävä kiistettävät
gen. kiistettävän
genitive kiistettävän kiistettävien
kiistettäväinrare
partitive kiistettävää kiistettäviä
inessive kiistettävässä kiistettävissä
elative kiistettävästä kiistettävistä
illative kiistettävään kiistettäviin
adessive kiistettävällä kiistettävillä
ablative kiistettävältä kiistettäviltä
allative kiistettävälle kiistettäville
essive kiistettävänä kiistettävinä
translative kiistettäväksi kiistettäviksi
abessive kiistettävättä kiistettävittä
instructive kiistettävin
comitative kiistettävine
Possessive forms of kiistettävä (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kiistettäväni kiistettäväni
accusative nom. kiistettäväni kiistettäväni
gen. kiistettäväni
genitive kiistettäväni kiistettävieni
kiistettäväinirare
partitive kiistettävääni kiistettäviäni
inessive kiistettävässäni kiistettävissäni
elative kiistettävästäni kiistettävistäni
illative kiistettävääni kiistettäviini
adessive kiistettävälläni kiistettävilläni
ablative kiistettävältäni kiistettäviltäni
allative kiistettävälleni kiistettävilleni
essive kiistettävänäni kiistettävinäni
translative kiistettäväkseni kiistettävikseni
abessive kiistettävättäni kiistettävittäni
instructive
comitative kiistettävineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kiistettäväsi kiistettäväsi
accusative nom. kiistettäväsi kiistettäväsi
gen. kiistettäväsi
genitive kiistettäväsi kiistettäviesi
kiistettäväisirare
partitive kiistettävääsi kiistettäviäsi
inessive kiistettävässäsi kiistettävissäsi
elative kiistettävästäsi kiistettävistäsi
illative kiistettävääsi kiistettäviisi
adessive kiistettävälläsi kiistettävilläsi
ablative kiistettävältäsi kiistettäviltäsi
allative kiistettävällesi kiistettävillesi
essive kiistettävänäsi kiistettävinäsi
translative kiistettäväksesi kiistettäviksesi
abessive kiistettävättäsi kiistettävittäsi
instructive
comitative kiistettävinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kiistettävämme kiistettävämme
accusative nom. kiistettävämme kiistettävämme
gen. kiistettävämme
genitive kiistettävämme kiistettäviemme
kiistettäväimmerare
partitive kiistettäväämme kiistettäviämme
inessive kiistettävässämme kiistettävissämme
elative kiistettävästämme kiistettävistämme
illative kiistettäväämme kiistettäviimme
adessive kiistettävällämme kiistettävillämme
ablative kiistettävältämme kiistettäviltämme
allative kiistettävällemme kiistettävillemme
essive kiistettävänämme kiistettävinämme
translative kiistettäväksemme kiistettäviksemme
abessive kiistettävättämme kiistettävittämme
instructive
comitative kiistettävinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kiistettävänne kiistettävänne
accusative nom. kiistettävänne kiistettävänne
gen. kiistettävänne
genitive kiistettävänne kiistettävienne
kiistettäväinnerare
partitive kiistettäväänne kiistettäviänne
inessive kiistettävässänne kiistettävissänne
elative kiistettävästänne kiistettävistänne
illative kiistettäväänne kiistettäviinne
adessive kiistettävällänne kiistettävillänne
ablative kiistettävältänne kiistettäviltänne
allative kiistettävällenne kiistettävillenne
essive kiistettävänänne kiistettävinänne
translative kiistettäväksenne kiistettäviksenne
abessive kiistettävättänne kiistettävittänne
instructive
comitative kiistettävinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kiistettävänsä kiistettävänsä
accusative nom. kiistettävänsä kiistettävänsä
gen. kiistettävänsä
genitive kiistettävänsä kiistettäviensä
kiistettäväinsärare
partitive kiistettäväänsä kiistettäviään
kiistettäviänsä
inessive kiistettävässään
kiistettävässänsä
kiistettävissään
kiistettävissänsä
elative kiistettävästään
kiistettävästänsä
kiistettävistään
kiistettävistänsä
illative kiistettäväänsä kiistettäviinsä
adessive kiistettävällään
kiistettävällänsä
kiistettävillään
kiistettävillänsä
ablative kiistettävältään
kiistettävältänsä
kiistettäviltään
kiistettäviltänsä
allative kiistettävälleen
kiistettävällensä
kiistettävilleen
kiistettävillensä
essive kiistettävänään
kiistettävänänsä
kiistettävinään
kiistettävinänsä
translative kiistettäväkseen
kiistettäväksensä
kiistettävikseen
kiistettäviksensä
abessive kiistettävättään
kiistettävättänsä
kiistettävittään
kiistettävittänsä
instructive
comitative kiistettävineen
kiistettävinensä

Derived terms

Participle

kiistettävä

  1. present passive participle of kiistää
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.