kiilu

Finnish

Etymology 1

kiilua (to glow) + -u.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkiːlu/, [ˈk̟iːlu]
  • Rhymes: -iːlu
  • Syllabification(key): kii‧lu

Noun

kiilu

  1. (rare) A glow (the state of a glowing object).
    Erotin pimeästä kaksi kiilua - ne olivat ilveksen silmät.
    I discerned two glows in the darkness - they were the eyes of a lynx.
  2. (slang) Someone who oversees or supervises (supposedly with a glowing eye), like a police, foreman, teacher etc.
Declension
Inflection of kiilu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kiilu kiilut
genitive kiilun kiilujen
partitive kiilua kiiluja
illative kiiluun kiiluihin
singular plural
nominative kiilu kiilut
accusative nom. kiilu kiilut
gen. kiilun
genitive kiilun kiilujen
partitive kiilua kiiluja
inessive kiilussa kiiluissa
elative kiilusta kiiluista
illative kiiluun kiiluihin
adessive kiilulla kiiluilla
ablative kiilulta kiiluilta
allative kiilulle kiiluille
essive kiiluna kiiluina
translative kiiluksi kiiluiksi
abessive kiilutta kiiluitta
instructive kiiluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kiilu (Kotus type 1/valo, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kiiluni kiiluni
accusative nom. kiiluni kiiluni
gen. kiiluni
genitive kiiluni kiilujeni
partitive kiiluani kiilujani
inessive kiilussani kiiluissani
elative kiilustani kiiluistani
illative kiiluuni kiiluihini
adessive kiilullani kiiluillani
ablative kiilultani kiiluiltani
allative kiilulleni kiiluilleni
essive kiilunani kiiluinani
translative kiilukseni kiiluikseni
abessive kiiluttani kiiluittani
instructive
comitative kiiluineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kiilusi kiilusi
accusative nom. kiilusi kiilusi
gen. kiilusi
genitive kiilusi kiilujesi
partitive kiiluasi kiilujasi
inessive kiilussasi kiiluissasi
elative kiilustasi kiiluistasi
illative kiiluusi kiiluihisi
adessive kiilullasi kiiluillasi
ablative kiilultasi kiiluiltasi
allative kiilullesi kiiluillesi
essive kiilunasi kiiluinasi
translative kiiluksesi kiiluiksesi
abessive kiiluttasi kiiluittasi
instructive
comitative kiiluinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kiilumme kiilumme
accusative nom. kiilumme kiilumme
gen. kiilumme
genitive kiilumme kiilujemme
partitive kiiluamme kiilujamme
inessive kiilussamme kiiluissamme
elative kiilustamme kiiluistamme
illative kiiluumme kiiluihimme
adessive kiilullamme kiiluillamme
ablative kiilultamme kiiluiltamme
allative kiilullemme kiiluillemme
essive kiilunamme kiiluinamme
translative kiiluksemme kiiluiksemme
abessive kiiluttamme kiiluittamme
instructive
comitative kiiluinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kiilunne kiilunne
accusative nom. kiilunne kiilunne
gen. kiilunne
genitive kiilunne kiilujenne
partitive kiiluanne kiilujanne
inessive kiilussanne kiiluissanne
elative kiilustanne kiiluistanne
illative kiiluunne kiiluihinne
adessive kiilullanne kiiluillanne
ablative kiilultanne kiiluiltanne
allative kiilullenne kiiluillenne
essive kiilunanne kiiluinanne
translative kiiluksenne kiiluiksenne
abessive kiiluttanne kiiluittanne
instructive
comitative kiiluinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kiilunsa kiilunsa
accusative nom. kiilunsa kiilunsa
gen. kiilunsa
genitive kiilunsa kiilujensa
partitive kiiluaan
kiiluansa
kiilujaan
kiilujansa
inessive kiilussaan
kiilussansa
kiiluissaan
kiiluissansa
elative kiilustaan
kiilustansa
kiiluistaan
kiiluistansa
illative kiiluunsa kiiluihinsa
adessive kiilullaan
kiilullansa
kiiluillaan
kiiluillansa
ablative kiilultaan
kiilultansa
kiiluiltaan
kiiluiltansa
allative kiilulleen
kiilullensa
kiiluilleen
kiiluillensa
essive kiilunaan
kiilunansa
kiiluinaan
kiiluinansa
translative kiilukseen
kiiluksensa
kiiluikseen
kiiluiksensa
abessive kiiluttaan
kiiluttansa
kiiluittaan
kiiluittansa
instructive
comitative kiiluineen
kiiluinensa
Synonyms

Further reading

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkiːluˣ/, [ˈk̟iːlu(ʔ)]
  • Rhymes: -iːlu
  • Syllabification(key): kii‧lu

Verb

kiilu

  1. inflection of kiilua:
    1. present active indicative connegative
    2. second-person singular present imperative
    3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.