kesälintu

Ingrian
Kesälinnut.

Etymology

From kesä (“summer”) +‎ lintu (“bird”).

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkesæˌlintu/, [ˈke̞s̠æˌlʲintŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkesæˌlintu/, [ˈke̞ʒ̥æˌlʲind̥u]
  • Rhymes: -intu
  • Hyphenation: ke‧sä‧lin‧tu

Noun

kesälintu

  1. migratory bird
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by P. I. Maksimov and N. A. Iljin, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun neljättä klaassaa vart (toine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 26:
      Paljolukuisiin järvilöin rannoil kesäl elläät kesälinnut — sorsat, hanhet, joutsenet.
      In the summer, on the shores of the many lakes there live migratory birds — ducks, geese, swans.

Declension
Declension of kesälintu (type 4/koivu, nt-nn gradation)
singular plural
nominative kesälintu kesälinnut
genitive kesälinnun kesälintuin, kesälintuloin
partitive kesälintua kesälintuja, kesälintuloja
illative kesälintuu kesälintui, kesälintuloihe
inessive kesälinnuus kesälinnuis, kesälintulois
elative kesälinnust kesälinnuist, kesälintuloist
allative kesälinnulle kesälinnuille, kesälintuloille
adessive kesälinnuul kesälinnuil, kesälintuloil
ablative kesälinnult kesälinnuilt, kesälintuloilt
translative kesälinnuks kesälinnuiks, kesälintuloiks
essive kesälintunna, kesälintuun kesälintuinna, kesälintuloinna, kesälintuin, kesälintuloin
exessive1) kesälintunt kesälintuint, kesälintuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.