kenkuttaa

Finnish

Etymology

kenkku + -ttaa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkeŋkutːɑːˣ/, [ˈk̟e̞ŋkut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -eŋkutːɑː
  • Syllabification(key): ken‧kut‧taa

Verb

kenkuttaa (colloquial)

  1. (transitive, usually atelic) to annoy

Conjugation

Inflection of kenkuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kenkutan en kenkuta 1st sing. olen kenkuttanut en ole kenkuttanut
2nd sing. kenkutat et kenkuta 2nd sing. olet kenkuttanut et ole kenkuttanut
3rd sing. kenkuttaa ei kenkuta 3rd sing. on kenkuttanut ei ole kenkuttanut
1st plur. kenkutamme emme kenkuta 1st plur. olemme kenkuttaneet emme ole kenkuttaneet
2nd plur. kenkutatte ette kenkuta 2nd plur. olette kenkuttaneet ette ole kenkuttaneet
3rd plur. kenkuttavat eivät kenkuta 3rd plur. ovat kenkuttaneet eivät ole kenkuttaneet
passive kenkutetaan ei kenkuteta passive on kenkutettu ei ole kenkutettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kenkutin en kenkuttanut 1st sing. olin kenkuttanut en ollut kenkuttanut
2nd sing. kenkutit et kenkuttanut 2nd sing. olit kenkuttanut et ollut kenkuttanut
3rd sing. kenkutti ei kenkuttanut 3rd sing. oli kenkuttanut ei ollut kenkuttanut
1st plur. kenkutimme emme kenkuttaneet 1st plur. olimme kenkuttaneet emme olleet kenkuttaneet
2nd plur. kenkutitte ette kenkuttaneet 2nd plur. olitte kenkuttaneet ette olleet kenkuttaneet
3rd plur. kenkuttivat eivät kenkuttaneet 3rd plur. olivat kenkuttaneet eivät olleet kenkuttaneet
passive kenkutettiin ei kenkutettu passive oli kenkutettu ei ollut kenkutettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kenkuttaisin en kenkuttaisi 1st sing. olisin kenkuttanut en olisi kenkuttanut
2nd sing. kenkuttaisit et kenkuttaisi 2nd sing. olisit kenkuttanut et olisi kenkuttanut
3rd sing. kenkuttaisi ei kenkuttaisi 3rd sing. olisi kenkuttanut ei olisi kenkuttanut
1st plur. kenkuttaisimme emme kenkuttaisi 1st plur. olisimme kenkuttaneet emme olisi kenkuttaneet
2nd plur. kenkuttaisitte ette kenkuttaisi 2nd plur. olisitte kenkuttaneet ette olisi kenkuttaneet
3rd plur. kenkuttaisivat eivät kenkuttaisi 3rd plur. olisivat kenkuttaneet eivät olisi kenkuttaneet
passive kenkutettaisiin ei kenkutettaisi passive olisi kenkutettu ei olisi kenkutettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kenkuta älä kenkuta 2nd sing.
3rd sing. kenkuttakoon älköön kenkuttako 3rd sing. olkoon kenkuttanut älköön olko kenkuttanut
1st plur. kenkuttakaamme älkäämme kenkuttako 1st plur.
2nd plur. kenkuttakaa älkää kenkuttako 2nd plur.
3rd plur. kenkuttakoot älkööt kenkuttako 3rd plur. olkoot kenkuttaneet älkööt olko kenkuttaneet
passive kenkutettakoon älköön kenkutettako passive olkoon kenkutettu älköön olko kenkutettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kenkuttanen en kenkuttane 1st sing. lienen kenkuttanut en liene kenkuttanut
2nd sing. kenkuttanet et kenkuttane 2nd sing. lienet kenkuttanut et liene kenkuttanut
3rd sing. kenkuttanee ei kenkuttane 3rd sing. lienee kenkuttanut ei liene kenkuttanut
1st plur. kenkuttanemme emme kenkuttane 1st plur. lienemme kenkuttaneet emme liene kenkuttaneet
2nd plur. kenkuttanette ette kenkuttane 2nd plur. lienette kenkuttaneet ette liene kenkuttaneet
3rd plur. kenkuttanevat eivät kenkuttane 3rd plur. lienevät kenkuttaneet eivät liene kenkuttaneet
passive kenkutettaneen ei kenkutettane passive lienee kenkutettu ei liene kenkutettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kenkuttaa present kenkuttava kenkutettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kenkuttaakseni kenkuttaaksemme
2nd kenkuttaaksesi kenkuttaaksenne
3rd kenkuttaakseen
kenkuttaaksensa
past kenkuttanut kenkutettu
2nd inessive2 kenkuttaessa kenkutettaessa agent3 kenkuttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kenkuttaessani kenkuttaessamme
2nd kenkuttaessasi kenkuttaessanne
3rd kenkuttaessaan
kenkuttaessansa
negative kenkuttamaton
instructive kenkuttaen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form kenkuttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive kenkuttamassa
elative kenkuttamasta
illative kenkuttamaan
adessive kenkuttamalla
abessive kenkuttamatta
instructive kenkuttaman kenkutettaman
4th4 verbal noun kenkuttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kenkuttamaisillani kenkuttamaisillamme
2nd kenkuttamaisillasi kenkuttamaisillanne
3rd kenkuttamaisillaan
kenkuttamaisillansa

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.