kelle

See also: Kelle and kèlle

Dutch

Etymology

From the West-Flemish variant of Dutch kwel (“source, spring, wellhead”). Cognate with German Quelle (“source, spring, wellhead”).

Pronunciation
  • Audio(file)

Noun

kelle f (plural kellen, diminutive kelletje n)

  1. a lake or pool that remains on shore at low-tide

Derived terms

Estonian

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkelːe/

Pronoun

kelle

  1. genitive singular of kes

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkelːeˣ/, [ˈk̟e̞lːe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -elːe
  • Syllabification(key): kel‧le

Pronoun

kelle

  1. (interrogative) allative singular of kuka/ken
  2. (indefinite) allative singular of kuka/ken
Alternative forms
Derived terms

Etymology 2

From Proto-Finnic *keldeh, probably borrowed from Baltic (compare Lithuanian skìltis).

Noun

kelle

  1. Synonym of kelles (“split log”)
Declension
Inflection of kelle (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation)
nominative kelle kelteet
genitive kelteen kelteiden
kelteitten
partitive kellettä kelteitä
illative kelteeseen kelteisiin
kelteihin
singular plural
nominative kelle kelteet
accusative nom. kelle kelteet
gen. kelteen
genitive kelteen kelteiden
kelteitten
partitive kellettä kelteitä
inessive kelteessä kelteissä
elative kelteestä kelteistä
illative kelteeseen kelteisiin
kelteihin
adessive kelteellä kelteillä
ablative kelteeltä kelteiltä
allative kelteelle kelteille
essive kelteenä kelteinä
translative kelteeksi kelteiksi
abessive kelteettä kelteittä
instructive — keltein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kelle (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kelteeni kelteeni
accusative nom. kelteeni kelteeni
gen. kelteeni
genitive kelteeni kelteideni
kelteitteni
partitive kellettäni kelteitäni
inessive kelteessäni kelteissäni
elative kelteestäni kelteistäni
illative kelteeseeni kelteisiini
kelteihini
adessive kelteelläni kelteilläni
ablative kelteeltäni kelteiltäni
allative kelteelleni kelteilleni
essive kelteenäni kelteinäni
translative kelteekseni kelteikseni
abessive kelteettäni kelteittäni
instructive — —
comitative — kelteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kelteesi kelteesi
accusative nom. kelteesi kelteesi
gen. kelteesi
genitive kelteesi kelteidesi
kelteittesi
partitive kellettäsi kelteitäsi
inessive kelteessäsi kelteissäsi
elative kelteestäsi kelteistäsi
illative kelteeseesi kelteisiisi
kelteihisi
adessive kelteelläsi kelteilläsi
ablative kelteeltäsi kelteiltäsi
allative kelteellesi kelteillesi
essive kelteenäsi kelteinäsi
translative kelteeksesi kelteiksesi
abessive kelteettäsi kelteittäsi
instructive — —
comitative — kelteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kelteemme kelteemme
accusative nom. kelteemme kelteemme
gen. kelteemme
genitive kelteemme kelteidemme
kelteittemme
partitive kellettämme kelteitämme
inessive kelteessämme kelteissämme
elative kelteestämme kelteistämme
illative kelteeseemme kelteisiimme
kelteihimme
adessive kelteellämme kelteillämme
ablative kelteeltämme kelteiltämme
allative kelteellemme kelteillemme
essive kelteenämme kelteinämme
translative kelteeksemme kelteiksemme
abessive kelteettämme kelteittämme
instructive — —
comitative — kelteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kelteenne kelteenne
accusative nom. kelteenne kelteenne
gen. kelteenne
genitive kelteenne kelteidenne
kelteittenne
partitive kellettänne kelteitänne
inessive kelteessänne kelteissänne
elative kelteestänne kelteistänne
illative kelteeseenne kelteisiinne
kelteihinne
adessive kelteellänne kelteillänne
ablative kelteeltänne kelteiltänne
allative kelteellenne kelteillenne
essive kelteenänne kelteinänne
translative kelteeksenne kelteiksenne
abessive kelteettänne kelteittänne
instructive — —
comitative — kelteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kelteensä kelteensä
accusative nom. kelteensä kelteensä
gen. kelteensä
genitive kelteensä kelteidensä
kelteittensä
partitive kellettään
kellettänsä		 kelteitään
kelteitänsä
inessive kelteessään
kelteessänsä		 kelteissään
kelteissänsä
elative kelteestään
kelteestänsä		 kelteistään
kelteistänsä
illative kelteeseensä kelteisiinsä
kelteihinsä
adessive kelteellään
kelteellänsä		 kelteillään
kelteillänsä
ablative kelteeltään
kelteeltänsä		 kelteiltään
kelteiltänsä
allative kelteelleen
kelteellensä		 kelteilleen
kelteillensä
essive kelteenään
kelteenänsä		 kelteinään
kelteinänsä
translative kelteekseen
kelteeksensä		 kelteikseen
kelteiksensä
abessive kelteettään
kelteettänsä		 kelteittään
kelteittänsä
instructive — —
comitative — kelteineen
kelteinensä

Turkish

Etymology

Borrowed from Persian کله, ultimately from Proto Indo-European kl̥H- (“bald”).

Pronunciation
  • IPA(key): /cælːe/, [cʰæʎ̟ːɛ]
  • Hyphenation: kel‧le

Noun

kelle (definite accusative kelleyi, plural kelleler)

  1. (humorous) head

Declension
Inflection
Nominative kelle
Definite accusative kelleyi
Singular Plural
Nominative kelle kelleler
Definite accusative kelleyi kelleleri
Dative kelleye kellelere
Locative kellede kellelerde
Ablative kelleden kellelerden
Genitive kellenin kellelerin
Possessive forms
Nominative
Singular Plural
1st singular kellem kellelerim
2nd singular kellen kellelerin
3rd singular kellesi kelleleri
1st plural kellemiz kellelerimiz
2nd plural kelleniz kelleleriniz
3rd plural kelleleri kelleleri
Definite accusative
Singular Plural
1st singular kellemi kellelerimi
2nd singular kelleni kellelerini
3rd singular kellesini kellelerini
1st plural kellemizi kellelerimizi
2nd plural kellenizi kellelerinizi
3rd plural kellelerini kellelerini
Dative
Singular Plural
1st singular kelleme kellelerime
2nd singular kellene kellelerine
3rd singular kellesine kellelerine
1st plural kellemize kellelerimize
2nd plural kellenize kellelerinize
3rd plural kellelerine kellelerine
Locative
Singular Plural
1st singular kellemde kellelerimde
2nd singular kellende kellelerinde
3rd singular kellesinde kellelerinde
1st plural kellemizde kellelerimizde
2nd plural kellenizde kellelerinizde
3rd plural kellelerinde kellelerinde
Ablative
Singular Plural
1st singular kellemden kellelerimden
2nd singular kellenden kellelerinden
3rd singular kellesinden kellelerinden
1st plural kellemizden kellelerimizden
2nd plural kellenizden kellelerinizden
3rd plural kellelerinden kellelerinden
Genitive
Singular Plural
1st singular kellemin kellelerimin
2nd singular kellenin kellelerinin
3rd singular kellesinin kellelerinin
1st plural kellemizin kellelerimizin
2nd plural kellenizin kellelerinizin
3rd plural kellelerinin kellelerinin

References

Resuhi Akdikmen (1992) “K”, in Pocket Turkish Dictionary, Berlin: Langenscheidt Publishers, page 596

Turkmen

Pronunciation
  • Hyphenation: kel‧le

Noun

kelle (definite accusative kelläni, plural kelleler)

  1. head
    Synonym: baş

Declension
Declension of kelle
singular plural
nominative kelle kelleler
accusative kelläni kelleleri
genitive kelläniň kelleleriň
dative kellä kellelere
locative kellede kellelerde
ablative kelleden kellelerden

Further reading
  • “kelle” in Enedilim.com
  • “kelle” in Webonary.org
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.