keila

See also: keilá

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkei̯lɑ/, [ˈk̟e̞i̯lɑ̝]
  • Rhymes: -eilɑ
  • Syllabification(key): kei‧la

Etymology 1

Borrowed from Swedish kägla.

Noun

keila

  1. pin, tenpin (bottle-shaped target used in tenpin bowling)
  2. beam (of light etc.)
  3. fan (topological feature)
Declension
Inflection of keila (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative keila keilat
genitive keilan keilojen
partitive keilaa keiloja
illative keilaan keiloihin
singular plural
nominative keila keilat
accusative nom. keila keilat
gen. keilan
genitive keilan keilojen
keilainrare
partitive keilaa keiloja
inessive keilassa keiloissa
elative keilasta keiloista
illative keilaan keiloihin
adessive keilalla keiloilla
ablative keilalta keiloilta
allative keilalle keiloille
essive keilana keiloina
translative keilaksi keiloiksi
abessive keilatta keiloitta
instructive keiloin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keila (Kotus type 9/kala, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative keilani keilani
accusative nom. keilani keilani
gen. keilani
genitive keilani keilojeni
keilainirare
partitive keilaani keilojani
inessive keilassani keiloissani
elative keilastani keiloistani
illative keilaani keiloihini
adessive keilallani keiloillani
ablative keilaltani keiloiltani
allative keilalleni keiloilleni
essive keilanani keiloinani
translative keilakseni keiloikseni
abessive keilattani keiloittani
instructive
comitative keiloineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative keilasi keilasi
accusative nom. keilasi keilasi
gen. keilasi
genitive keilasi keilojesi
keilaisirare
partitive keilaasi keilojasi
inessive keilassasi keiloissasi
elative keilastasi keiloistasi
illative keilaasi keiloihisi
adessive keilallasi keiloillasi
ablative keilaltasi keiloiltasi
allative keilallesi keiloillesi
essive keilanasi keiloinasi
translative keilaksesi keiloiksesi
abessive keilattasi keiloittasi
instructive
comitative keiloinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative keilamme keilamme
accusative nom. keilamme keilamme
gen. keilamme
genitive keilamme keilojemme
keilaimmerare
partitive keilaamme keilojamme
inessive keilassamme keiloissamme
elative keilastamme keiloistamme
illative keilaamme keiloihimme
adessive keilallamme keiloillamme
ablative keilaltamme keiloiltamme
allative keilallemme keiloillemme
essive keilanamme keiloinamme
translative keilaksemme keiloiksemme
abessive keilattamme keiloittamme
instructive
comitative keiloinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative keilanne keilanne
accusative nom. keilanne keilanne
gen. keilanne
genitive keilanne keilojenne
keilainnerare
partitive keilaanne keilojanne
inessive keilassanne keiloissanne
elative keilastanne keiloistanne
illative keilaanne keiloihinne
adessive keilallanne keiloillanne
ablative keilaltanne keiloiltanne
allative keilallenne keiloillenne
essive keilananne keiloinanne
translative keilaksenne keiloiksenne
abessive keilattanne keiloittanne
instructive
comitative keiloinenne
third-person possessor
singular plural
nominative keilansa keilansa
accusative nom. keilansa keilansa
gen. keilansa
genitive keilansa keilojensa
keilainsarare
partitive keilaansa keilojaan
keilojansa
inessive keilassaan
keilassansa
keiloissaan
keiloissansa
elative keilastaan
keilastansa
keiloistaan
keiloistansa
illative keilaansa keiloihinsa
adessive keilallaan
keilallansa
keiloillaan
keiloillansa
ablative keilaltaan
keilaltansa
keiloiltaan
keiloiltansa
allative keilalleen
keilallensa
keiloilleen
keiloillensa
essive keilanaan
keilanansa
keiloinaan
keiloinansa
translative keilakseen
keilaksensa
keiloikseen
keiloiksensa
abessive keilattaan
keilattansa
keiloittaan
keiloittansa
instructive
comitative keiloineen
keiloinensa
Derived terms
compounds

Further reading

Etymology 2

Borrowed from Icelandic keila.

Noun

keila

  1. cusk, Brosme brosme (marine fish)
Declension
Inflection of keila (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative keila keilat
genitive keilan keilojen
partitive keilaa keiloja
illative keilaan keiloihin
singular plural
nominative keila keilat
accusative nom. keila keilat
gen. keilan
genitive keilan keilojen
keilainrare
partitive keilaa keiloja
inessive keilassa keiloissa
elative keilasta keiloista
illative keilaan keiloihin
adessive keilalla keiloilla
ablative keilalta keiloilta
allative keilalle keiloille
essive keilana keiloina
translative keilaksi keiloiksi
abessive keilatta keiloitta
instructive keiloin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keila (Kotus type 9/kala, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative keilani keilani
accusative nom. keilani keilani
gen. keilani
genitive keilani keilojeni
keilainirare
partitive keilaani keilojani
inessive keilassani keiloissani
elative keilastani keiloistani
illative keilaani keiloihini
adessive keilallani keiloillani
ablative keilaltani keiloiltani
allative keilalleni keiloilleni
essive keilanani keiloinani
translative keilakseni keiloikseni
abessive keilattani keiloittani
instructive
comitative keiloineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative keilasi keilasi
accusative nom. keilasi keilasi
gen. keilasi
genitive keilasi keilojesi
keilaisirare
partitive keilaasi keilojasi
inessive keilassasi keiloissasi
elative keilastasi keiloistasi
illative keilaasi keiloihisi
adessive keilallasi keiloillasi
ablative keilaltasi keiloiltasi
allative keilallesi keiloillesi
essive keilanasi keiloinasi
translative keilaksesi keiloiksesi
abessive keilattasi keiloittasi
instructive
comitative keiloinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative keilamme keilamme
accusative nom. keilamme keilamme
gen. keilamme
genitive keilamme keilojemme
keilaimmerare
partitive keilaamme keilojamme
inessive keilassamme keiloissamme
elative keilastamme keiloistamme
illative keilaamme keiloihimme
adessive keilallamme keiloillamme
ablative keilaltamme keiloiltamme
allative keilallemme keiloillemme
essive keilanamme keiloinamme
translative keilaksemme keiloiksemme
abessive keilattamme keiloittamme
instructive
comitative keiloinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative keilanne keilanne
accusative nom. keilanne keilanne
gen. keilanne
genitive keilanne keilojenne
keilainnerare
partitive keilaanne keilojanne
inessive keilassanne keiloissanne
elative keilastanne keiloistanne
illative keilaanne keiloihinne
adessive keilallanne keiloillanne
ablative keilaltanne keiloiltanne
allative keilallenne keiloillenne
essive keilananne keiloinanne
translative keilaksenne keiloiksenne
abessive keilattanne keiloittanne
instructive
comitative keiloinenne
third-person possessor
singular plural
nominative keilansa keilansa
accusative nom. keilansa keilansa
gen. keilansa
genitive keilansa keilojensa
keilainsarare
partitive keilaansa keilojaan
keilojansa
inessive keilassaan
keilassansa
keiloissaan
keiloissansa
elative keilastaan
keilastansa
keiloistaan
keiloistansa
illative keilaansa keiloihinsa
adessive keilallaan
keilallansa
keiloillaan
keiloillansa
ablative keilaltaan
keilaltansa
keiloiltaan
keiloiltansa
allative keilalleen
keilallensa
keiloilleen
keiloillensa
essive keilanaan
keilanansa
keiloinaan
keiloinansa
translative keilakseen
keilaksensa
keiloikseen
keiloiksensa
abessive keilattaan
keilattansa
keiloittaan
keiloittansa
instructive
comitative keiloineen
keiloinensa

Anagrams

Icelandic

keila

Etymology

Uncertain. Related to Norwegian keila (channel), Middle Low German kēl (narrow bay). Perhaps ultimately related to Proto-Indo-European *ǵeyH- (to break open, germinate). Also related to Icelandic kíll (ditch, wedge).[1][2]

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈcʰeiːla/
    Rhymes: -eiːla

Noun

keila f (genitive singular keilu, nominative plural keilur)

  1. (geometry) cone (solid of revolution)
  2. bowling pin, tenpin
  3. (by extension) bowling (game)
  4. torsk, cusk (Brosme brosme)

Declension

Derived terms

References

  1. Orel, Vladimir (2003) A Handbook of Germanic Etymology, Leiden: Brill, →ISBN, page 208
  2. “keila” in: Ásgeir Blöndal MagnússonÍslensk orðsifjabók, 1st edition, 2nd printing (1989). Reykjavík, Orðabók Háskólans, page 452. (Available on Málið.is under the “Eldra mál” tab.)

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.