keikka

Finnish

Etymology

Back-formation from keikkua; the word originally referred to a swaying or rocking object. It is uncertain how the modern meaning developed, but the similar sounding English gig may have had an influence.[1]

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkei̯kːɑ/, [ˈk̟e̞i̯kːɑ̝]
  • Rhymes: -eikːɑ
  • Syllabification(key): keik‧ka

Noun

keikka

  1. gig (performing engagement by a musical group)
  2. (colloquial) gig (temporary job)
  3. (colloquial) job, task
  4. (colloquial) heist

Declension

Inflection of keikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)
nominative keikka keikat
genitive keikan keikkojen
partitive keikkaa keikkoja
illative keikkaan keikkoihin
singular plural
nominative keikka keikat
accusative nom. keikka keikat
gen. keikan
genitive keikan keikkojen
keikkainrare
partitive keikkaa keikkoja
inessive keikassa keikoissa
elative keikasta keikoista
illative keikkaan keikkoihin
adessive keikalla keikoilla
ablative keikalta keikoilta
allative keikalle keikoille
essive keikkana keikkoina
translative keikaksi keikoiksi
abessive keikatta keikoitta
instructive keikoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative keikkani keikkani
accusative nom. keikkani keikkani
gen. keikkani
genitive keikkani keikkojeni
keikkainirare
partitive keikkaani keikkojani
inessive keikassani keikoissani
elative keikastani keikoistani
illative keikkaani keikkoihini
adessive keikallani keikoillani
ablative keikaltani keikoiltani
allative keikalleni keikoilleni
essive keikkanani keikkoinani
translative keikakseni keikoikseni
abessive keikattani keikoittani
instructive
comitative keikkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative keikkasi keikkasi
accusative nom. keikkasi keikkasi
gen. keikkasi
genitive keikkasi keikkojesi
keikkaisirare
partitive keikkaasi keikkojasi
inessive keikassasi keikoissasi
elative keikastasi keikoistasi
illative keikkaasi keikkoihisi
adessive keikallasi keikoillasi
ablative keikaltasi keikoiltasi
allative keikallesi keikoillesi
essive keikkanasi keikkoinasi
translative keikaksesi keikoiksesi
abessive keikattasi keikoittasi
instructive
comitative keikkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative keikkamme keikkamme
accusative nom. keikkamme keikkamme
gen. keikkamme
genitive keikkamme keikkojemme
keikkaimmerare
partitive keikkaamme keikkojamme
inessive keikassamme keikoissamme
elative keikastamme keikoistamme
illative keikkaamme keikkoihimme
adessive keikallamme keikoillamme
ablative keikaltamme keikoiltamme
allative keikallemme keikoillemme
essive keikkanamme keikkoinamme
translative keikaksemme keikoiksemme
abessive keikattamme keikoittamme
instructive
comitative keikkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative keikkanne keikkanne
accusative nom. keikkanne keikkanne
gen. keikkanne
genitive keikkanne keikkojenne
keikkainnerare
partitive keikkaanne keikkojanne
inessive keikassanne keikoissanne
elative keikastanne keikoistanne
illative keikkaanne keikkoihinne
adessive keikallanne keikoillanne
ablative keikaltanne keikoiltanne
allative keikallenne keikoillenne
essive keikkananne keikkoinanne
translative keikaksenne keikoiksenne
abessive keikattanne keikoittanne
instructive
comitative keikkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative keikkansa keikkansa
accusative nom. keikkansa keikkansa
gen. keikkansa
genitive keikkansa keikkojensa
keikkainsarare
partitive keikkaansa keikkojaan
keikkojansa
inessive keikassaan
keikassansa
keikoissaan
keikoissansa
elative keikastaan
keikastansa
keikoistaan
keikoistansa
illative keikkaansa keikkoihinsa
adessive keikallaan
keikallansa
keikoillaan
keikoillansa
ablative keikaltaan
keikaltansa
keikoiltaan
keikoiltansa
allative keikalleen
keikallensa
keikoilleen
keikoillensa
essive keikkanaan
keikkanansa
keikkoinaan
keikkoinansa
translative keikakseen
keikaksensa
keikoikseen
keikoiksensa
abessive keikattaan
keikattansa
keikoittaan
keikoittansa
instructive
comitative keikkoineen
keikkoinensa

Derived terms

compounds

References

  1. Forsberg, Ulla-Maija (2021) Stadin slangin etymologinen sanakirja [Etymological Dictionary of Helsinki Slang] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources), Helsinki: Gaudeamus, →ISBN

Further reading

Anagrams

Swedish

Noun

keikka c

  1. (Finland, colloquial, music) gig
    Synonym: gig

Declension

Declension of keikka 
Singular Plural
Indefinite Definite Indefinite Definite
Nominative keikka keikkan keikkor keikkorna
Genitive keikkas keikkans keikkors keikkornas
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.