kannel

See also: kännel

Estonian

Etymology 1

From Proto-Finnic *kandël (see there for more), *kantëlëh. Cognate to Finnish kantele, Votic kannõl, Veps kandel, Ingrian kannel, and Livvi kandeleh.

Noun

kannel (genitive kandle, partitive kannelt)

  1. kantele
Declension
Declension of kannel (ÕS type 8/küünal, nd-nn gradation)
singular plural
nominative kannel kandled
accusative nom.
gen. kandle
genitive kannelde
partitive kannelt kandleid
illative kandlesse kanneldesse
kandleisse
inessive kandles kanneldes
kandleis
elative kandlest kanneldest
kandleist
allative kandlele kanneldele
kandleile
adessive kandlel kanneldel
kandleil
ablative kandlelt kanneldelt
kandleilt
translative kandleks kanneldeks
kandleiks
terminative kandleni kanneldeni
essive kandlena kanneldena
abessive kandleta kanneldeta
comitative kandlega kanneldega

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Noun

kannel

  1. (uncommon) ablative plural of kann
    Synonym: kannudel

Finnish

Alternative forms

Etymology

From Proto-Finnic *kandël, *kantëlëh (cognate with Estonian kannel). Ultimate etymology contested; see Proto-Finnic *kandël for theories.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑnːel/, [ˈkɑ̝nːe̞l]
  • Rhymes: -ɑnːel
  • Syllabification(key): kan‧nel

Noun

kannel

  1. (music) kantele (traditional instrument)

Declension

Inflection of kannel (Kotus type 49*J/askel, nt-nn gradation)
nominative kannel
kantele
kantelet
kanteleet
genitive kantelen
kanteleen
kantelien
kannelten
kanteleiden
kanteleitten
partitive kannelta
kanteletta
kantelia
kanteleita
illative kanteleen
kanteleeseen
kanteliin
kanteleisiin
kanteleihin
singular plural
nominative kannel
kantele
kantelet
kanteleet
accusative nom. kannel
kantele
kantelet
kanteleet
gen. kantelen
kanteleen
genitive kantelen
kanteleen
kantelien
kannelten
kanteleiden
kanteleitten
partitive kannelta
kanteletta
kantelia
kanteleita
inessive kantelessa
kanteleessa
kantelissa
kanteleissa
elative kantelesta
kanteleesta
kantelista
kanteleista
illative kanteleen
kanteleeseen
kanteliin
kanteleisiin
kanteleihin
adessive kantelella
kanteleella
kantelilla
kanteleilla
ablative kantelelta
kanteleelta
kantelilta
kanteleilta
allative kantelelle
kanteleelle
kantelille
kanteleille
essive kantelena
kanteleena
kantelina
kanteleina
translative kanteleksi
kanteleeksi
kanteliksi
kanteleiksi
abessive kanteletta
kanteleetta
kantelitta
kanteleitta
instructive kantelin
kantelein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kannel (Kotus type 49*J/askel, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kanteleni
kanteleeni
kanteleni
kanteleeni
accusative nom. kanteleni
kanteleeni
kanteleni
kanteleeni
gen. kanteleni
kanteleeni
genitive kanteleni
kanteleeni
kantelieni
kannelteni
kanteleideni
kanteleitteni
partitive kanneltani
kantelettani
kanteliani
kanteleitani
inessive kantelessani
kanteleessani
kantelissani
kanteleissani
elative kantelestani
kanteleestani
kantelistani
kanteleistani
illative kanteleeni
kanteleeseeni
kanteliini
kanteleisiini
kanteleihini
adessive kantelellani
kanteleellani
kantelillani
kanteleillani
ablative kanteleltani
kanteleeltani
kanteliltani
kanteleiltani
allative kantelelleni
kanteleelleni
kantelilleni
kanteleilleni
essive kantelenani
kanteleenani
kantelinani
kanteleinani
translative kantelekseni
kanteleekseni
kantelikseni
kanteleikseni
abessive kantelettani
kanteleettani
kantelittani
kanteleittani
instructive
comitative kantelineni
kanteleineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kantelesi
kanteleesi
kantelesi
kanteleesi
accusative nom. kantelesi
kanteleesi
kantelesi
kanteleesi
gen. kantelesi
kanteleesi
genitive kantelesi
kanteleesi
kanteliesi
kanneltesi
kanteleidesi
kanteleittesi
partitive kanneltasi
kantelettasi
kanteliasi
kanteleitasi
inessive kantelessasi
kanteleessasi
kantelissasi
kanteleissasi
elative kantelestasi
kanteleestasi
kantelistasi
kanteleistasi
illative kanteleesi
kanteleeseesi
kanteliisi
kanteleisiisi
kanteleihisi
adessive kantelellasi
kanteleellasi
kantelillasi
kanteleillasi
ablative kanteleltasi
kanteleeltasi
kanteliltasi
kanteleiltasi
allative kantelellesi
kanteleellesi
kantelillesi
kanteleillesi
essive kantelenasi
kanteleenasi
kantelinasi
kanteleinasi
translative kanteleksesi
kanteleeksesi
kanteliksesi
kanteleiksesi
abessive kantelettasi
kanteleettasi
kantelittasi
kanteleittasi
instructive
comitative kantelinesi
kanteleinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kantelemme
kanteleemme
kantelemme
kanteleemme
accusative nom. kantelemme
kanteleemme
kantelemme
kanteleemme
gen. kantelemme
kanteleemme
genitive kantelemme
kanteleemme
kanteliemme
kanneltemme
kanteleidemme
kanteleittemme
partitive kanneltamme
kantelettamme
kanteliamme
kanteleitamme
inessive kantelessamme
kanteleessamme
kantelissamme
kanteleissamme
elative kantelestamme
kanteleestamme
kantelistamme
kanteleistamme
illative kanteleemme
kanteleeseemme
kanteliimme
kanteleisiimme
kanteleihimme
adessive kantelellamme
kanteleellamme
kantelillamme
kanteleillamme
ablative kanteleltamme
kanteleeltamme
kanteliltamme
kanteleiltamme
allative kantelellemme
kanteleellemme
kantelillemme
kanteleillemme
essive kantelenamme
kanteleenamme
kantelinamme
kanteleinamme
translative kanteleksemme
kanteleeksemme
kanteliksemme
kanteleiksemme
abessive kantelettamme
kanteleettamme
kantelittamme
kanteleittamme
instructive
comitative kantelinemme
kanteleinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kantelenne
kanteleenne
kantelenne
kanteleenne
accusative nom. kantelenne
kanteleenne
kantelenne
kanteleenne
gen. kantelenne
kanteleenne
genitive kantelenne
kanteleenne
kantelienne
kanneltenne
kanteleidenne
kanteleittenne
partitive kanneltanne
kantelettanne
kantelianne
kanteleitanne
inessive kantelessanne
kanteleessanne
kantelissanne
kanteleissanne
elative kantelestanne
kanteleestanne
kantelistanne
kanteleistanne
illative kanteleenne
kanteleeseenne
kanteliinne
kanteleisiinne
kanteleihinne
adessive kantelellanne
kanteleellanne
kantelillanne
kanteleillanne
ablative kanteleltanne
kanteleeltanne
kanteliltanne
kanteleiltanne
allative kantelellenne
kanteleellenne
kantelillenne
kanteleillenne
essive kantelenanne
kanteleenanne
kantelinanne
kanteleinanne
translative kanteleksenne
kanteleeksenne
kanteliksenne
kanteleiksenne
abessive kantelettanne
kanteleettanne
kantelittanne
kanteleittanne
instructive
comitative kantelinenne
kanteleinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kantelensa
kanteleensa
kantelensa
kanteleensa
accusative nom. kantelensa
kanteleensa
kantelensa
kanteleensa
gen. kantelensa
kanteleensa
genitive kantelensa
kanteleensa
kanteliensa
kanneltensa
kanteleidensa
kanteleittensa
partitive kanneltaan
kantelettaan
kanneltansa
kantelettansa
kanteliaan
kanteleitaan
kanteliansa
kanteleitansa
inessive kantelessaan
kanteleessaan
kantelessansa
kanteleessansa
kantelissaan
kanteleissaan
kantelissansa
kanteleissansa
elative kantelestaan
kanteleestaan
kantelestansa
kanteleestansa
kantelistaan
kanteleistaan
kantelistansa
kanteleistansa
illative kanteleensa
kanteleeseensa
kanteliinsa
kanteleisiinsa
kanteleihinsa
adessive kantelellaan
kanteleellaan
kantelellansa
kanteleellansa
kantelillaan
kanteleillaan
kantelillansa
kanteleillansa
ablative kanteleltaan
kanteleeltaan
kanteleltansa
kanteleeltansa
kanteliltaan
kanteleiltaan
kanteliltansa
kanteleiltansa
allative kantelelleen
kanteleelleen
kantelellensa
kanteleellensa
kantelilleen
kanteleilleen
kantelillensa
kanteleillensa
essive kantelenaan
kanteleenaan
kantelenansa
kanteleenansa
kantelinaan
kanteleinaan
kantelinansa
kanteleinansa
translative kantelekseen
kanteleekseen
kanteleksensa
kanteleeksensa
kantelikseen
kanteleikseen
kanteliksensa
kanteleiksensa
abessive kantelettaan
kanteleettaan
kantelettansa
kanteleettansa
kantelittaan
kanteleittaan
kantelittansa
kanteleittansa
instructive
comitative kantelineen
kanteleineen
kantelinensa
kanteleinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Ingrian

Kannel.

Etymology

From Proto-Finnic *kandël. Cognates include Finnish kannel and Estonian kannel.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑnːel/, [ˈkɑnːe̞lʲ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑnːel/, [ˈkɑnːe̞l]
  • Rhymes: -ɑnːel
  • Hyphenation: kan‧nel

Noun

kannel

  1. kantele

Declension

Declension of kannel (type 12/tytär, nt-nn gradation)
singular plural
nominative kannel kantelet
genitive kantelen kanteliin
partitive kannelta kantelia
illative kantelee kantelii
inessive kantelees kanteliis
elative kantelest kantelist
allative kantelelle kantelille
adessive kanteleel kanteliil
ablative kantelelt kantelilt
translative kanteleks kanteliks
essive kantelenna, kanteleen kantelinna, kanteliin
exessive1) kantelent kantelint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 132
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.