kaksikielinen

Finnish

Etymology

kaksi (two, bi-) + kielinen (-lingual)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑksiˌkie̯linen/, [ˈkɑ̝ks̠iˌk̟ie̞̯line̞n]
  • Rhymes: -ielinen
  • Syllabification(key): kak‧si‧kie‧li‧nen

Adjective

kaksikielinen (not comparable)

  1. bilingual

Declension

Inflection of kaksikielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kaksikielinen kaksikieliset
genitive kaksikielisen kaksikielisten
kaksikielisien
partitive kaksikielistä kaksikielisiä
illative kaksikieliseen kaksikielisiin
singular plural
nominative kaksikielinen kaksikieliset
accusative nom. kaksikielinen kaksikieliset
gen. kaksikielisen
genitive kaksikielisen kaksikielisten
kaksikielisien
partitive kaksikielistä kaksikielisiä
inessive kaksikielisessä kaksikielisissä
elative kaksikielisestä kaksikielisistä
illative kaksikieliseen kaksikielisiin
adessive kaksikielisellä kaksikielisillä
ablative kaksikieliseltä kaksikielisiltä
allative kaksikieliselle kaksikielisille
essive kaksikielisenä kaksikielisinä
translative kaksikieliseksi kaksikielisiksi
abessive kaksikielisettä kaksikielisittä
instructive kaksikielisin
comitative kaksikielisine
Possessive forms of kaksikielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kaksikieliseni kaksikieliseni
accusative nom. kaksikieliseni kaksikieliseni
gen. kaksikieliseni
genitive kaksikieliseni kaksikielisteni
kaksikielisieni
partitive kaksikielistäni kaksikielisiäni
inessive kaksikielisessäni kaksikielisissäni
elative kaksikielisestäni kaksikielisistäni
illative kaksikieliseeni kaksikielisiini
adessive kaksikieliselläni kaksikielisilläni
ablative kaksikieliseltäni kaksikielisiltäni
allative kaksikieliselleni kaksikielisilleni
essive kaksikielisenäni kaksikielisinäni
translative kaksikielisekseni kaksikielisikseni
abessive kaksikielisettäni kaksikielisittäni
instructive
comitative kaksikielisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kaksikielisesi kaksikielisesi
accusative nom. kaksikielisesi kaksikielisesi
gen. kaksikielisesi
genitive kaksikielisesi kaksikielistesi
kaksikielisiesi
partitive kaksikielistäsi kaksikielisiäsi
inessive kaksikielisessäsi kaksikielisissäsi
elative kaksikielisestäsi kaksikielisistäsi
illative kaksikieliseesi kaksikielisiisi
adessive kaksikieliselläsi kaksikielisilläsi
ablative kaksikieliseltäsi kaksikielisiltäsi
allative kaksikielisellesi kaksikielisillesi
essive kaksikielisenäsi kaksikielisinäsi
translative kaksikieliseksesi kaksikielisiksesi
abessive kaksikielisettäsi kaksikielisittäsi
instructive
comitative kaksikielisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kaksikielisemme kaksikielisemme
accusative nom. kaksikielisemme kaksikielisemme
gen. kaksikielisemme
genitive kaksikielisemme kaksikielistemme
kaksikielisiemme
partitive kaksikielistämme kaksikielisiämme
inessive kaksikielisessämme kaksikielisissämme
elative kaksikielisestämme kaksikielisistämme
illative kaksikieliseemme kaksikielisiimme
adessive kaksikielisellämme kaksikielisillämme
ablative kaksikieliseltämme kaksikielisiltämme
allative kaksikielisellemme kaksikielisillemme
essive kaksikielisenämme kaksikielisinämme
translative kaksikieliseksemme kaksikielisiksemme
abessive kaksikielisettämme kaksikielisittämme
instructive
comitative kaksikielisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kaksikielisenne kaksikielisenne
accusative nom. kaksikielisenne kaksikielisenne
gen. kaksikielisenne
genitive kaksikielisenne kaksikielistenne
kaksikielisienne
partitive kaksikielistänne kaksikielisiänne
inessive kaksikielisessänne kaksikielisissänne
elative kaksikielisestänne kaksikielisistänne
illative kaksikieliseenne kaksikielisiinne
adessive kaksikielisellänne kaksikielisillänne
ablative kaksikieliseltänne kaksikielisiltänne
allative kaksikielisellenne kaksikielisillenne
essive kaksikielisenänne kaksikielisinänne
translative kaksikieliseksenne kaksikielisiksenne
abessive kaksikielisettänne kaksikielisittänne
instructive
comitative kaksikielisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kaksikielisensä kaksikielisensä
accusative nom. kaksikielisensä kaksikielisensä
gen. kaksikielisensä
genitive kaksikielisensä kaksikielistensä
kaksikielisiensä
partitive kaksikielistään
kaksikielistänsä
kaksikielisiään
kaksikielisiänsä
inessive kaksikielisessään
kaksikielisessänsä
kaksikielisissään
kaksikielisissänsä
elative kaksikielisestään
kaksikielisestänsä
kaksikielisistään
kaksikielisistänsä
illative kaksikieliseensä kaksikielisiinsä
adessive kaksikielisellään
kaksikielisellänsä
kaksikielisillään
kaksikielisillänsä
ablative kaksikieliseltään
kaksikieliseltänsä
kaksikielisiltään
kaksikielisiltänsä
allative kaksikieliselleen
kaksikielisellensä
kaksikielisilleen
kaksikielisillensä
essive kaksikielisenään
kaksikielisenänsä
kaksikielisinään
kaksikielisinänsä
translative kaksikielisekseen
kaksikieliseksensä
kaksikielisikseen
kaksikielisiksensä
abessive kaksikielisettään
kaksikielisettänsä
kaksikielisittään
kaksikielisittänsä
instructive
comitative kaksikielisineen
kaksikielisinensä

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.