käämi

Finnish

Etymology 1

Possibly from Old Novgorodian *кѣвь (*kěvĭ) (cf. Old East Slavic цѣвь (cěvĭ)), from Proto-Slavic *cěvь. See also Karelian kiämi, Estonian kääv.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkæːmi/, [ˈk̟æːmi]
  • Rhymes: -æːmi
  • Syllabification(key): kää‧mi

Noun

käämi

  1. (electrical) coil
  2. (textiles) bobbin (small spool)
  3. (figuratively, colloquial) temper
    Varokaa, minulla palaa kohta käämi.
    I warn you, I'm about to lose my temper.
Declension
Inflection of käämi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative käämi käämit
genitive käämin käämien
partitive käämiä käämejä
illative käämiin käämeihin
singular plural
nominative käämi käämit
accusative nom. käämi käämit
gen. käämin
genitive käämin käämien
partitive käämiä käämejä
inessive käämissä käämeissä
elative käämistä käämeistä
illative käämiin käämeihin
adessive käämillä käämeillä
ablative käämiltä käämeiltä
allative käämille käämeille
essive kääminä käämeinä
translative käämiksi käämeiksi
abessive käämittä käämeittä
instructive käämein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of käämi (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative käämini käämini
accusative nom. käämini käämini
gen. käämini
genitive käämini käämieni
partitive käämiäni käämejäni
inessive käämissäni käämeissäni
elative käämistäni käämeistäni
illative käämiini käämeihini
adessive käämilläni käämeilläni
ablative käämiltäni käämeiltäni
allative käämilleni käämeilleni
essive kääminäni käämeinäni
translative käämikseni käämeikseni
abessive käämittäni käämeittäni
instructive
comitative käämeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative käämisi käämisi
accusative nom. käämisi käämisi
gen. käämisi
genitive käämisi käämiesi
partitive käämiäsi käämejäsi
inessive käämissäsi käämeissäsi
elative käämistäsi käämeistäsi
illative käämiisi käämeihisi
adessive käämilläsi käämeilläsi
ablative käämiltäsi käämeiltäsi
allative käämillesi käämeillesi
essive kääminäsi käämeinäsi
translative käämiksesi käämeiksesi
abessive käämittäsi käämeittäsi
instructive
comitative käämeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative käämimme käämimme
accusative nom. käämimme käämimme
gen. käämimme
genitive käämimme käämiemme
partitive käämiämme käämejämme
inessive käämissämme käämeissämme
elative käämistämme käämeistämme
illative käämiimme käämeihimme
adessive käämillämme käämeillämme
ablative käämiltämme käämeiltämme
allative käämillemme käämeillemme
essive kääminämme käämeinämme
translative käämiksemme käämeiksemme
abessive käämittämme käämeittämme
instructive
comitative käämeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kääminne kääminne
accusative nom. kääminne kääminne
gen. kääminne
genitive kääminne käämienne
partitive käämiänne käämejänne
inessive käämissänne käämeissänne
elative käämistänne käämeistänne
illative käämiinne käämeihinne
adessive käämillänne käämeillänne
ablative käämiltänne käämeiltänne
allative käämillenne käämeillenne
essive kääminänne käämeinänne
translative käämiksenne käämeiksenne
abessive käämittänne käämeittänne
instructive
comitative käämeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kääminsä kääminsä
accusative nom. kääminsä kääminsä
gen. kääminsä
genitive kääminsä käämiensä
partitive käämiään
käämiänsä
käämejään
käämejänsä
inessive käämissään
käämissänsä
käämeissään
käämeissänsä
elative käämistään
käämistänsä
käämeistään
käämeistänsä
illative käämiinsä käämeihinsä
adessive käämillään
käämillänsä
käämeillään
käämeillänsä
ablative käämiltään
käämiltänsä
käämeiltään
käämeiltänsä
allative käämilleen
käämillensä
käämeilleen
käämeillensä
essive kääminään
kääminänsä
käämeinään
käämeinänsä
translative käämikseen
käämiksensä
käämeikseen
käämeiksensä
abessive käämittään
käämittänsä
käämeittään
käämeittänsä
instructive
comitative käämeineen
käämeinensä
Synonyms
Derived terms

Further reading

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkæːmi/, [ˈk̟æːmi] (indicative)
  • IPA(key): /ˈkæːmiˣ/, [ˈk̟æːmi(ʔ)] (imperative, connegative)
  • Rhymes: -æːmi
  • Syllabification(key): kää‧mi

Verb

käämi

  1. inflection of käämiä:
    1. third-person singular past indicative
    2. present active indicative connegative
    3. second-person singular present imperative
    4. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.