jatko

Finnish

Etymology

jatkaa (to continue, extend) + -o

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈjɑtko/, [ˈjɑ̝t̪ko̞]
  • Rhymes: -ɑtko
  • Syllabification(key): jat‧ko

Noun

jatko

  1. extension, addition, lengthening
  2. continuation, follow-on, follow-up
  3. (in the plural) afterparty
  4. (fencing) remise
  5. (climbing) quickdraw

Declension

Inflection of jatko (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative jatko jatkot
genitive jatkon jatkojen
partitive jatkoa jatkoja
illative jatkoon jatkoihin
singular plural
nominative jatko jatkot
accusative nom. jatko jatkot
gen. jatkon
genitive jatkon jatkojen
partitive jatkoa jatkoja
inessive jatkossa jatkoissa
elative jatkosta jatkoista
illative jatkoon jatkoihin
adessive jatkolla jatkoilla
ablative jatkolta jatkoilta
allative jatkolle jatkoille
essive jatkona jatkoina
translative jatkoksi jatkoiksi
abessive jatkotta jatkoitta
instructive jatkoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of jatko (Kotus type 1/valo, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative jatkoni jatkoni
accusative nom. jatkoni jatkoni
gen. jatkoni
genitive jatkoni jatkojeni
partitive jatkoani jatkojani
inessive jatkossani jatkoissani
elative jatkostani jatkoistani
illative jatkooni jatkoihini
adessive jatkollani jatkoillani
ablative jatkoltani jatkoiltani
allative jatkolleni jatkoilleni
essive jatkonani jatkoinani
translative jatkokseni jatkoikseni
abessive jatkottani jatkoittani
instructive
comitative jatkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative jatkosi jatkosi
accusative nom. jatkosi jatkosi
gen. jatkosi
genitive jatkosi jatkojesi
partitive jatkoasi jatkojasi
inessive jatkossasi jatkoissasi
elative jatkostasi jatkoistasi
illative jatkoosi jatkoihisi
adessive jatkollasi jatkoillasi
ablative jatkoltasi jatkoiltasi
allative jatkollesi jatkoillesi
essive jatkonasi jatkoinasi
translative jatkoksesi jatkoiksesi
abessive jatkottasi jatkoittasi
instructive
comitative jatkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative jatkomme jatkomme
accusative nom. jatkomme jatkomme
gen. jatkomme
genitive jatkomme jatkojemme
partitive jatkoamme jatkojamme
inessive jatkossamme jatkoissamme
elative jatkostamme jatkoistamme
illative jatkoomme jatkoihimme
adessive jatkollamme jatkoillamme
ablative jatkoltamme jatkoiltamme
allative jatkollemme jatkoillemme
essive jatkonamme jatkoinamme
translative jatkoksemme jatkoiksemme
abessive jatkottamme jatkoittamme
instructive
comitative jatkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative jatkonne jatkonne
accusative nom. jatkonne jatkonne
gen. jatkonne
genitive jatkonne jatkojenne
partitive jatkoanne jatkojanne
inessive jatkossanne jatkoissanne
elative jatkostanne jatkoistanne
illative jatkoonne jatkoihinne
adessive jatkollanne jatkoillanne
ablative jatkoltanne jatkoiltanne
allative jatkollenne jatkoillenne
essive jatkonanne jatkoinanne
translative jatkoksenne jatkoiksenne
abessive jatkottanne jatkoittanne
instructive
comitative jatkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative jatkonsa jatkonsa
accusative nom. jatkonsa jatkonsa
gen. jatkonsa
genitive jatkonsa jatkojensa
partitive jatkoaan
jatkoansa
jatkojaan
jatkojansa
inessive jatkossaan
jatkossansa
jatkoissaan
jatkoissansa
elative jatkostaan
jatkostansa
jatkoistaan
jatkoistansa
illative jatkoonsa jatkoihinsa
adessive jatkollaan
jatkollansa
jatkoillaan
jatkoillansa
ablative jatkoltaan
jatkoltansa
jatkoiltaan
jatkoiltansa
allative jatkolleen
jatkollensa
jatkoilleen
jatkoillensa
essive jatkonaan
jatkonansa
jatkoinaan
jatkoinansa
translative jatkokseen
jatkoksensa
jatkoikseen
jatkoiksensa
abessive jatkottaan
jatkottansa
jatkoittaan
jatkoittansa
instructive
comitative jatkoineen
jatkoinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

Polish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈjat.kɔ/
  • Rhymes: -atkɔ
  • Syllabification: jat‧ko

Noun

jatko

  1. vocative singular of jatka

Votic

Etymology

jatka + -o

Pronunciation

  • (Luutsa, Liivtšülä) IPA(key): /ˈjɑtko/, [ˈʝɑtko]
  • Rhymes: -ɑtko
  • Hyphenation: jat‧ko

Noun

jatko

  1. addition, extension, continuation

Inflection

Declension of jatko (type II/võrkko, tk-dg gradation)
singular plural
nominative jatko jadgod
genitive jadgo jatkojõ, jatkoi
partitive jatkoa jatkoitõ, jatkoi
illative jatkosõ, jatko jatkoisõ
inessive jadgoz jatkoiz
elative jadgossõ jatkoissõ
allative jadgolõ jatkoilõ
adessive jadgollõ jatkoillõ
ablative jadgoltõ jatkoiltõ
translative jadgossi jatkoissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive.
***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

  • Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “jatko”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.