irtautua

Finnish

Etymology

irta- + -utua

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈirtɑu̯tuɑˣ/, [ˈirt̪ɑ̝u̯ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): ir‧tau‧tu‧a

Verb

irtautua

  1. (intransitive) To secede.

Conjugation

Inflection of irtautua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irtaudun en irtaudu 1st sing. olen irtautunut en ole irtautunut
2nd sing. irtaudut et irtaudu 2nd sing. olet irtautunut et ole irtautunut
3rd sing. irtautuu ei irtaudu 3rd sing. on irtautunut ei ole irtautunut
1st plur. irtaudumme emme irtaudu 1st plur. olemme irtautuneet emme ole irtautuneet
2nd plur. irtaudutte ette irtaudu 2nd plur. olette irtautuneet ette ole irtautuneet
3rd plur. irtautuvat eivät irtaudu 3rd plur. ovat irtautuneet eivät ole irtautuneet
passive irtaudutaan ei irtauduta passive on irtauduttu ei ole irtauduttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irtauduin en irtautunut 1st sing. olin irtautunut en ollut irtautunut
2nd sing. irtauduit et irtautunut 2nd sing. olit irtautunut et ollut irtautunut
3rd sing. irtautui ei irtautunut 3rd sing. oli irtautunut ei ollut irtautunut
1st plur. irtauduimme emme irtautuneet 1st plur. olimme irtautuneet emme olleet irtautuneet
2nd plur. irtauduitte ette irtautuneet 2nd plur. olitte irtautuneet ette olleet irtautuneet
3rd plur. irtautuivat eivät irtautuneet 3rd plur. olivat irtautuneet eivät olleet irtautuneet
passive irtauduttiin ei irtauduttu passive oli irtauduttu ei ollut irtauduttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irtautuisin en irtautuisi 1st sing. olisin irtautunut en olisi irtautunut
2nd sing. irtautuisit et irtautuisi 2nd sing. olisit irtautunut et olisi irtautunut
3rd sing. irtautuisi ei irtautuisi 3rd sing. olisi irtautunut ei olisi irtautunut
1st plur. irtautuisimme emme irtautuisi 1st plur. olisimme irtautuneet emme olisi irtautuneet
2nd plur. irtautuisitte ette irtautuisi 2nd plur. olisitte irtautuneet ette olisi irtautuneet
3rd plur. irtautuisivat eivät irtautuisi 3rd plur. olisivat irtautuneet eivät olisi irtautuneet
passive irtauduttaisiin ei irtauduttaisi passive olisi irtauduttu ei olisi irtauduttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. irtaudu älä irtaudu 2nd sing.
3rd sing. irtautukoon älköön irtautuko 3rd sing. olkoon irtautunut älköön olko irtautunut
1st plur. irtautukaamme älkäämme irtautuko 1st plur.
2nd plur. irtautukaa älkää irtautuko 2nd plur.
3rd plur. irtautukoot älkööt irtautuko 3rd plur. olkoot irtautuneet älkööt olko irtautuneet
passive irtauduttakoon älköön irtauduttako passive olkoon irtauduttu älköön olko irtauduttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irtautunen en irtautune 1st sing. lienen irtautunut en liene irtautunut
2nd sing. irtautunet et irtautune 2nd sing. lienet irtautunut et liene irtautunut
3rd sing. irtautunee ei irtautune 3rd sing. lienee irtautunut ei liene irtautunut
1st plur. irtautunemme emme irtautune 1st plur. lienemme irtautuneet emme liene irtautuneet
2nd plur. irtautunette ette irtautune 2nd plur. lienette irtautuneet ette liene irtautuneet
3rd plur. irtautunevat eivät irtautune 3rd plur. lienevät irtautuneet eivät liene irtautuneet
passive irtauduttaneen ei irtauduttane passive lienee irtauduttu ei liene irtauduttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st irtautua present irtautuva irtauduttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st irtautuakseni irtautuaksemme
2nd irtautuaksesi irtautuaksenne
3rd irtautuakseen
irtautuaksensa
past irtautunut irtauduttu
2nd inessive2 irtautuessa irtauduttaessa agent3 irtautuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st irtautuessani irtautuessamme
2nd irtautuessasi irtautuessanne
3rd irtautuessaan
irtautuessansa
negative irtautumaton
instructive irtautuen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive irtautumassa
elative irtautumasta
illative irtautumaan
adessive irtautumalla
abessive irtautumatta
instructive irtautuman irtauduttaman
4th4 verbal noun irtautuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st irtautumaisillani irtautumaisillamme
2nd irtautumaisillasi irtautumaisillanne
3rd irtautumaisillaan
irtautumaisillansa

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.